Juutalainen kantridekkari Kinky Friedman lähtee New Yorkista lomille kotiranchilleen Teksasiin. Haavet rauhaisasta lomailusta lasten kesäleirin pikkuhommia hoidellen Kinky joutuu kuitenkin heittämään nopeasti romukoppaan, kun hän saa tietää seudulla sattuneista vanhojen naisten hämäristä kuolemantapauksista. Vastentahtoisesti Kinky päätyy huomaamaan, että kuolemat eivät ole voineet olla sattumaa, vaan niiden välillä on ilmeinen yhteys. Vaikeampi ongelma ratkaistavaksi onkin sitten se, mikä on kuolemantapausten motiivi. Omin voimin tapausta selvittelevä Kinky ärsyttää sekä virkavaltaa että kuulusteltaviaan, ja lopulta murhaajan jäljille päästyään Kinky joutuu itsekin vakavaan vaaraan.
Vyötiäisiä ja vanhaa pitsiä on ensimmäinen Kinky Friedmanin suomennetuista dekkareista. Se on lajityypilleen uskollinen, ja juoneltaan perinteisemmän suoraviivainen kuin muut lukemani Friedmanin dekkarit. Friedman kirjoittaa vetävästi ja hauskastikin seikkailuistaan ja sekoiluistaan. Hän kuvaa itsensä päähenkilönä melkoisen itseironiseksi hahmoksi, eikä aina ole helppoa tietää, milloin Kinky puhuu totta ja milloin latelee täyttä satua. Erityisellä lämmöllä Kinky Friedman kuvailee suhdettaan kissaansa, eivätkä huomiotta jää myöskään hänen puhuva autonsa eikä hänen lemmikkivyötiäisensä.
Kinky Friedmanin tarinoissa mennään tavallisesta kovaksikeitetystä dekkarista astetta häiriintyneempään suuntaan. Mikäli rempseä kantrirokkaridekkarin meno kiinnostaa, on Vyötiäisiä ja vanhoja pitsejä kelpo valinta. Suosittelen.