Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Vuoden 1927 lopussa 52-vuotias ranskalaissäveltäjä Maurice Ravel oli lähdössä Amerikkaan neljän kuukauden mittaiselle konserttimatkalle. Tapaamme taiteilijan kotoaan lähtökiireissään – myöhässä, tietenkin, auto odottaa jo – ja pääsemme tutustumaan omalaatuiseen pienikokoiseen mieheen, aina tyylikkäästi pukeutuneeseen, mutta kumminkin sosiaalisesti hieman kömpelöön ja helposti vaivaantuvaan tai ärsyyntyvään tyyppiin.
Seuraamme Ravelin mukana koko rasittavan Amerikan kiertueen ja palaamme takaisin Ranskaan. Pääsemme kärpäseksi kattoon tutustumaan myös säveltäjän mielenmaisemiin, kun sävellystyö on parhaassa vauhdissaan. Niin syntyvät Bolero ja pianokonsertto vasemmalle kädelle, mutta vähitellen kynä herkeää mestarin kädestä, muistihäiriöt ja kognition ongelmat alkavat vaivata, ja lopulta säveltäjä ikään kuin haipuu pois.
Jean Echenoz kirjoittaa oikeista henkilöistä ja todellisista tapahtumista mukaansatempaavalla otteella. Ravel on romaani säveltäjästä, kyllä, mutta ei mikään elämäkerta vaan ennemminkin sarja tuokiokuvia. Kuten Ravelin musiikki, myös Echenozin romaani on värikylläinen, omalaatuinen ja -latuinen teos, joka avaa fiktion kautta säveltäjän mielenmaisemia tenhoisammin kuin dokumentaarinen asiateksti. Kuivahkoa huumoriakin Echenoz viljelee siellä täällä, eikä sorru nostamaan Ravelia liian korkealle jalustalle.
Hän siis soittaa huonosti, mutta soittaa, ja sillä hyvä. Hän on virtuoosin vastakohta, hän tietää sen, mutta koska kukaan ei ymmärrä asiasta mitään hän selviää esiintymisestään oikein hyvin.
Itselleni tutummista kirjailijoista Jean Echenozin Ravel tuo mieleen Éric Vuillardin tuotannon, jossa kaunokirjallisin keinoin on mahdollista tuoda jotain lisää tositapahtumiin. Tunteita, mahdollisia maailmoja, aistikuvia – niitä on Jean Echenozin Ravel. Tämä oli ensikosketukseni Echenozin teosten maailmaan, mutta ei jää viimeiseksi. Kannattaa lukea!
