Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Anni pääsee kesälomalle tavaratalon palvelupisteestä. Kyllä taukoa asiakkaista kaipaakin!
Kumma kyllä ensimmäisenä on mentävä lakitoimistoon kuulemaan perunkirjoitusta. Yllätyksekseen Anni perii siirtolapuutarhamökin. No, ehkä sitä voi lomalla käydä katsomassa, ja myydä paikan syksyllä. Seuraksi lähtee rakas Jopi, jonka oma asunto ei vapaudu vähään aikaan.
Mökki on ollut oman onnensa nojassa, joten niin sisällä kuin ulkonakin piisaa puuhaa.
Anni huokaisi helpotuksesta ja palasi työmaalle. Hän oli päättänyt aloittaa olohuoneesta, vai tuvaksiko sitä olisi pitänyt kutsua, mene ja tiedä. Maalarinteippiä pitäisi varmasti ensin laittaa listojen päälle, ettei tulisi rumaa jälkeä. Seuraavaksi hän vuorasi seinän edessä olevan lattia-alueen sanomalehdillä. Roiskeita tulisi varmasti, mutta näin hän voisi eliminoida vahingot. Onneksi mökki ei ollut kovin korkea, pieni jakkara riitti erinomaisesti. Sillä ylettyi katonrajaan asti.
Hän nousi jakkaralle ja aloitti ikkunanpuoleisesta nurkasta. Olipa maalaaminen kivaa, ei hän muistanutkaan. Siitä oli aikaa, kun hän oli viimeksi päässyt pensselillä sutimaan. Hän keskittyi vetämään tasaisia vetoja eikä kuullut, kun mökin ovi aukesi.
— Hei, kuului miehekäs ääni yhtäkkiä hänen selkänsä takaa, ja hän pelästyi niin, että maalipurkki lipesi hänen kädestään. Se lensi kaaressa lattialle, ja hänen tasapainonsa järkkyi niin, että hän tuli vauhdilla alas jakkaralata, sutaisten samalla pensselillä kasvoihinsa.
— Miten sinä nyt tuolla tavalla säikähdit?
Tulija oli Juuso, joka oli ajatellut tarjota apuaan.
Asta Ikosen Rakkautta-sarjan kepeät kommellukset muistuttavat Anni Polvan tyyliä. Rakkautta röttelössä on sarjan viides osa, ja viihdekirjallisuuden tyypillisistä juonikuvioista se, että ihastus elelee toisen kanssa, vaan kenen, on toteutettu oikein nokkelasti. Kaiken lisäksi lukija on kuviosta selvillä paljon ennen kaikkia asianosaisia. Tekee mieli huutaa henkilöhahmoille, että älä ole huolissasi.
Sitä vain ihmettelen, ettei vilkkaasti yhteyttä pitävässä mökkikylässä kukaan asian selville saanut sitä lipsauta… Mutta ainahan on parasta saada onnellinen loppu (tai tässä tapauksessa onnelliset loput) vasta viime sivuilla.
