Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tarinannuppuja-tilistään tunnetun Ulla Onervan esikoisromaani haluaa tehdä kunnianpalautusta romanttiselle viihdekirjallisuudelle. Pääosassa on abivuottaan viettävä Emma – nimetty tietysti Austenin sankarittaren mukaan – jonka elämää varjostaa menetetty ensirakkaus. Emma hakee lohtua romanttisesta viihdekirjallisuudesta, jota muu maailma tuntuu inhoavan.
Heti kirjan alussa Emma kohtaa Eelin, joka on tullut hänen lukioonsa uutena opiskelijana. Ensikohtaaminen ei ole kovin sulava: Emma on vetäytynyt lukuvuoden aloitusbileissä sivuun lukemaan kirjaa ja Eeli tupsahtaa paikalle kyseenalaistamaan Emman kirjavalintaa. Emma vihaa Eeliä heti, mutta jotain magneettista Eelissä tämän huonosta kirjamausta huolimatta on.
Emma perustaa lukioonsa romanttiseen viihdekirjallisuuteen perustuvan kirjallisuuspiirin; Emma nimeää sen alunperin Feministiseksi piiriksi perunankuoripaistoksen ystäville (viittauksena Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville -romaaniin), mutta pian se nimetään uudelleen Oikukkaiden romantikkojen piiriksi. Piiriin tulevat mukaan myös Eeli ja Emman ex-poikaystävä Aaron, mikä on omiaan aiheuttamaan kipinöintiä.
Emmalla on suuret suunnitelmat romanttisen kirjallisuuden maailmanvalloituksen suhteen, mutta siinä sivussa pitäisi saada tolkkua omiin ihmissuhteisiin: sekä niihin romanttisiin että ystävyyssuhteisiin lähimpiin ystäviin Ulpuun ja Melliin. Abivuosi kirjoituksineen tuo myös oman kuormituksensa. Kaikki tämä ei ole missään nimessä helppoa ja kun tunteet vellovat moneen suuntaan, Emma huomaa olevansa pian melkoisen sotkun keskellä. Jos et voi sietää väärinkäsityksiin perustuvia romanssikuvioita, tämä ei nyt ihan pahimmasta päästä siinä ole, mutta on kirjassa jokunen käänne, joista oltaisiin kunnon keskustelulla päästy hyvinkin pikaista reittiä ohi.
Austen-esikuvansa tavoin Emma on vähän raskas ja itsekeskeinen tyyppi. Emman sinänsä fiksun ja kypsän ajattelun ja käytännön toiminnon välille avautuu paljon draamaa tuova kuilu. Romanttisen viihdekirjallisuuden ongelmiakin nostetaan esiin, olkoonkin että sen tekevät lähinnä kirjan muut henkilöt, eikä Emma niitä itse liiemmin käsittele ristiretkellään romanttisen viihteen puolesta.
Tammi on luokitellut Hattaradilemman yleisen kaunokirjallisuuden puolelle, kirjastoissa se on laskettu nuortenkirjaksi tai nuorten aikuisten kirjaksi, kaiketi pitkälti lukioikäisten päähenkilöidensä vuoksi. Luokituksesta viis, Hattaradilemma on oivallista romanttista viihdettä. Kirja on tunteikas, hauska ja troopeistaan tietoinen. Nuortenkirjamaisuutta tässä on vain hyvässä: nuortenkirjat ovat usein hyvin kirjoitettuja, oivaltavia ja ajassaan kiinni. Lukioikäisillä on oma mustavalkoisuutensa ja dramaattisuutensa, mutta eivät ne aikuisista kertovien viihdekirjojen päähenkilöt useinkaan kovin kypsiä toimissaan ole… Odotan mielenkiinnolla minne Onerva trilogiaa sen seuraavassa osassa vie.
