Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Myrkky vesilasissa on Tuija Lehtisen Erja Revon tutkimuksia -sarjan seitsemäs osa. Erja Repo on yksityisetsivä, joka toimi aiemmin poliisina. Revon miesystävä on kirjailija Turo Nykärö. Vuosikymmeniä sitten samalla kirjoittajakurssilla Nykärön kanssa olleiden ihmisten kurssitapaaminen käynnistää Revon uusimman tutkinnan.
Turo Nykärö on kutsuttu kirjailijavieraaksi Joutsan lukupiiriin. Turo osallistuu tilaisuuteen vastentahtoisesti, koska hän pitää yleensä kiinni yksityisyydestään. Tilaisuuteen hänet sai houkuteltua vanha kurssikaveri Marianne Oriveden opiston kirjoittajakurssilta. Joutsaan saapuu Turolle yllätyksenä myös muutama muu vanha kurssikaveri, joita Turo ei tunnista ennen esittelyjä. Marianne on suunnitellut lukupiirin jälkeen yhteisen illallisen, joka on tarkoitettu vanhoille kaveruksille.
Turo vannoo, ettei ikinä enää suostu mihinkään kirjailijavierailuun, ja hän haluaisikin unohtaa illan jälkeen koko tylsän ja tyhjänpäiväisen tapaamisen, mutta kun yksi osallistujista kuolee, niin yhteydenpitoa joudutaan jatkamaan niin vanhan kurssilaisporukan kuin poliisinkin kanssa.
Kirjan tarina kertookin näistä kahdenvälisistä puhelimitse käydyistä spekulaatioista, kuka murhasi ja miksi. Syyllistä etsitään niin sysistä kuin sepistäkin, kunnes ykkösepäiltykin murhataan, ja taas ovat puhelinlangat kuumina. Turo saa Erja Revonkin houkuteltua vatvomaan murhia niin, että Repo ottaa yhteyttä vanhoihin poliisikollegoihinsa.
Paikalla olleiden taustoja ja motivaatioita selvitellään, mutta ainoa asia joka näissä keskusteluissa paljastuu, on kateus muita kohtaan, erityisesti Turo Nykäröä, joka on julkaissut useita kirjoja.
Esittelyssä Myrkky vesilasissa -kirjasta sanotaan, että lukija saa nauttia letkeästä juonesta, napakasta dialogista ja omalaatuisista henkilöhahmoista. En ihan löytänyt mitään noista määritelmistä tästä kirjasta. Olisikohan niin, että ne, jotka ovat perehtyneet Erja Repo -tarinoihin, löytävät kirjasta jotain sellaista, joka ei paljastu satunnaiselle lukijalle. Vai voisiko olla niin, että palkitun kirjailijan lasten- ja nuortenkirjat ovatkin sitä vahvempaa näyttöä kirjailijan kyvyistä kuin nämä dekkarit?
