Taipeissä tapahtuu kummia. Pekingin oopperan näyttelijä Yan Tieh Hua, joka väitetysti tappoi 30 vuotta sitten perheensä ja kuoli itse kymmenen vuotta sitten vankilassa, esiintyy ilmielävänä livestriimissä ja ampuu tuoliin sidotulta mieheltä aivot pellolle. Voiko kostoa uhoava nainen oikeasti olla Yan Tieh Hua, ja jos on, miten hän näyttää edelleen täsmälleen samalta kuin 30 vuotta sitten? Kello tikittää, sillä nainen on jo nimennyt seuraavan uhrinsa ja poliisin pitää miettiä, mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu.
Taiwanilaisen Chang Shengin sarjakuvan lähtökohta on kutkuttava. Lukijalle on heti alusta lähtien on selvää, että Yan Tieh Hua on syytön perheensä surmaan, mutta mikä ihme hän oikein on ja mistä hänen erikoiset voimansa kumpuavat ovat toistaiseksi avoimia kysymyksiä. Shengiltä oli hyvä oivallus tehdä päähenkilöstään juuri pekingiläisen oopperan näyttelijä, sillä se antaa Yan Tieh Hualle vinksahtaneen, lähes toismaailmallisen luonteen – ja voihan olla ettei hän ihminen olekaan.
Tarinan edetessä mukaan tulee muitakin kiinnostavia henkilöitä. Alkoholisoitunut poliisi, joka aikoinaan tutki Yan Tieh Huan perheen surmaa, sekä tyttö, joka näkee viisi minuuttia tulevaisuuteen. Kun mukaan saatiin vielä muutamat hienot toimintakohtaukset, tajusin lukevani itse asiassa supersankarisarjakuvaa! Hienoa, että oivallus tuli näinkin myöhään, sillä en varmaan olisi tarttunut sarjakuvaan, jos olisin ymmärtänyt sen genren alusta alkaen. Supersankarigenre on nykyään niin kaluttu, että siitä on vaikea enää innostua, mutta Yan ammentaa sen verran erilaiselta pohjalta, että sen maailma ja estetiikka tuntuvat mukavan erilaisilta. On tässä silti paljon tuttuja elementtejäkin, esimerkiksi salaisia kokeita tekevä sotilasorganisaatio, jonka todellinen luonne selvinnee tulevissa osissa.
Nähtäväksi jää, onnistuuko Sheng pitämään tuoreen otteen myös jatko-osissa, mutta tämän perusteella sarja menee ehdottomasti seurantaan. Tarina on juuri sopiva sekoitus kiinnostavaa mysteeriä ja vääjäämättömästi puskuttavia toimintakohtauksia. Bonusta muuten siitä, että sarjakuva on yllättävän isokokoinen. Pieniin mangapokkareihin tottuneelle Yan on raikas tuulahdus; Shengin yksityiskohtainen piirustustyyli pääsee oikeuksiinsa kun lukijan ei tarvitse tihrustaa.








