Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Talvitamineisiin pukeutuneet veneilijät tervehtivät toisiaan joella. Huvipursi, eläkkeellä olevan poliisin, Lulun, ja Conrad-kissan asuntovene puksuttaa Bathia kohti. Luvassa on juhlapyhien viettoa ystävien luona, mutta kahvilassa luettu sanomalehti auttaa ennakoimaan, etteivät tunnelmat ole niinkään hilpeitä.
L. T. Shearerin henkilöllisyys pysyy pseudonyymin takana edelleen Conrad-kissan tutkimuksien neljännessä osassa Kissa, joka jäljitti kaappaajan. Conradin hoksottimet ovat yhtä terävät ja vilkkaat kuin kynnet, joista on paljon apua sydäntä raastavan sieppaustapauksen ratkomisessa.
Puhuva kissa juttelee ainoastaan Lululle, mutta muuten sen kissamainen huolenpito voi ulottua lähellä oleviin:
Conrad hypähti sohvalle. Kissa katseli Amandaa kirkkaanvihreillä silmillään ja naukaisi sitten hiljaa. Katti silitti Amandan käsivartta hellästi, ja Amanda hymyili ja taputti syliään. ”Tule sitten”, hän sanoi. Conrad astahti verkalleen Amandan syliin ennen kuin käpertyi siihen. Amanda silitteli Conradia, ja se kehräsi hiljaa. ”Kissat ovat aivan parasta terapiaa”, Amanda sanoi.
”Niin ovat”, Lulu myönsi. ”Ja Conrad on siinä erityisen hyvä.”
Tapausta on työlästä ratkoa myös byrokratian sokkeloiden vuoksi, tapaukseen kun sekoittuu sattumuksia ainakin kahden poliisilaitoksen alueella. Miksi kummassa toisen osaston tutkimukset etenevät niin kituliaasti, jos ensinkään? Kuka tässä oikein saa valtuudet tehdä mitään?
Kissan nenän tuoksureseptoreita ei byrokratia onneksi hetkauta mihinkään. Curryn tuoksu johtaa tapahtumien ratkaisuun. Kissat ovat aina oikeassa, kuinkas muutenkaan.
