Sanna Pelliccionilta on tänä vuonna ilmestynyt useampikin kirja, joiden kuvitus perustuu intensiiviseen vesivärien käyttöön. Kuvat on maalattu täyteen ja sävyt liukenevat sulavasti toisiinsa. Jälki on hienoa. Tyyli ei joka paikkaan sovi, mutta näissä teoksissa se toimii. Unen oven aiheena on nukahtaminen ja unet. Unimaailmassa sietääkin olla utuista.
Kirja kuvaa, miten kotona on hiljaista ja kaikki nukkuvat, pöydät ja matotkin, mutta lapsi ei vain saa unta. Suljettujen silmien takana näkyy mustan sijasta värejä, violetteja ja vihreää, ja jokin valon kajastus. Se on unen ovi, josta kurkistettuaan lapsi huomaakin yhtäkkiä olevansa mummolan vintillä. Siellä taas on vihreä laatikko, josta löytyy kesä. Kesästä löytyy tulitikkulaatikon kokoinen mökki, jonne lapsi ahtautuu – ja niin edelleen, aidolla unen logiikalla.
Lopulta uni saa pelottavan käänteen ja lapsi herää. Viime hetkellä, sillä hän oli juuri putoamassa taivaalta suoraan leijonan kitaan. On äkkiä mentävä äidin luokse hakemaan lohtua painajaisuneen. Äidin viereen on sen jälkeen mukava asettua nukkumaan.
Kirja on omistettu kaikille isille ja äideille, unta odottaville ja unettomille ja kaikille, jotka lapsia nukuttavat. Ollaan vanhemmuuden perusasioiden äärellä, siis. Koska Unen ovessa piipahdetaan painajaisissa, kirjassa on jännittäväkin puolensa, mutta turvallisessa sylissä luettuna se lienee lähinnä sopivan jännittävä. Kuten aina, vanhemman kannattaa lukea ensin itse ja miettiä, miten kirja sopii omille lapsille.
Pelliccioni on tuottelias kuvakirjojen tekijä, mutta on ilo huomata, että laatukin pysyy vakaan hyvänä. Unen ovi on kaunis katsella, teksti tukee hyvin kuvia ja Etana Editionsin julkaisema kirja on kauttaaltaan taiten tehtyä laatutyötä.








