Kun nimekkeestä paistaa silmiin kirjakauppa, on takuuvarmaa, että isken kynteni opukseen. Laurie Gilmoren Kirjakauppa Cinnamon Bun kliksahti toivelistaani saman tien ja lähti työmatkalle bussilukemiseksi. Kirjan on suomentanut Laura Ekberg. Hienoa, kun kääntäjä koetetaan tehdä näkyväksi niinkin, että myös hän saa nimensä kirjan kanteen.
Enpä tajunnut, että tämähän jatkaa Dream Harbor -sarjaa, jonka ensimmäisen osan, Kahvila Pumpkin Spicen, olin lukenut kirjastosta. Enkä heti muistanut sitä tarinaa, kun aloin lukea itsenäistä toista osaa, vaan sekoitin muistoissani toiseen kahvilakirjaan.
Joku ryökäle tärvelee kirjoja pikkuisessa kirjakaupassa, jossa kolmikymppisiään lähestyvä Hazel työskentelee. Romantiikkahyllyyn ilmaantuu kirjoja vääriin paikkoihin, ja kaiken kukkuraksi joku on taittanut sivun kulman ja merkinnyt virkkeen tai pari korostuskynällä. Mitä käytöstä!
Voisikohan kirjakaupassa vähän väliä notkuva Noah liittyä viesteihin jotenkin? Hän ilmaantuu kirjaostoksille silloinkin, kun ensimmäinen tärvelty kirja löytyy:
He olivat kumpikin kyykyssä hyllyjen välissä, niin lähellä toisiaan, ettei Hazel voinut välttää Noahin katsetta. ”Ei se ole minun. Tarkoitan siis, etten ollut lukemassa sitä. Olin vain hyllyttämässä sitä.”
Noahin hymy leveni. ”Se kuulostaa hyvältä.” Hän avasi kirjan merkityltä sivulta. ”Etkö sanonut, ettet ollut lukemassa sitä?”
”MInä… Tuota…”
Noah huomasi merkityn virkkeen. ”Tule mukaan, tyttöseni, jos haluat löytää seikkailun.”
Voi ei, nuo sanat Noahin matalalla äänellä luettuna saivat Hazelissa aikaan asioita… kuumia asioita. Mitä hänelle oikein oli tapahtumassa? Hän pudisti päätään.
Viestejä ilmaantuu lisää, ja Noah alkaa selvittää niitä yhdessä Hazelin kanssa.
Kirjakauppa-aihe taisi sokaista, enkä huomannut ajatella, että tässähän on melkoinen chililuokitus: 5/5. Etukanteen painettu mainoslause ”sokeria, särmää ja rakkautta rivien välissä” ei minun makunystyröitäni vielä uutuusluetteloa tutkiessani herättänyt.
Tarinan voi hyvin lukea, vaikkei tuntisi sarjan ensimmäistä osaa.






