Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Maailmassa on siepattu useita lapsia, mutta kaikki heistä eivät tule elävinä takaisin. 10-vuotias Natascha Kampusch siepattiin koulumatkalla vuonna 1998. Hän oli kahdeksan vuotta vankina sieppaajansa kellariin rakennetussa vankikopissa. Tässä kirjassa hän kertoo tarinansa ensimmäistä kertaa kokonaan itse.
Kampuschilla ei ollut takanaan helppo ja onnellinen lapsuus. Hän valikoitui sieppauksen kohteeksi ilmeisesti sattumanvaraisesti. Aluksi hän sai vankina ollessaan kaikenlaisia asioita mitä vain sattui haluamaan (esimerkiksi ajanvietettä ja tiettyä ruokaa), muttei kuitenkaan vapautta. Myöhemmin sieppaaja pahoinpiteli häntä eikä antanut tarpeeksi ruokaa.
Välillä Kampusch päästettiin vankikopista esimerkiksi suihkuun yläkertaan tai ulos pihalle, mutta sieppaajan uhkailuiden takia hän ei uskaltanut karata tai puhua kenellekään. Kerran hän kuitenkin yritti karata ja sillä kertaa onnistui pääsemään lopullisesti pakoon. Sieppaaja teki itsemurhan samana päivänä.
Kampuschia on syytetty Tukholma-syndroomasta, sieppaajansa puolustelusta, mutta hän itse sanoo, ettei kärsinyt siitä. Hän ei pidä vääränä asiana toimia yhteistyössä tämän kanssa ja halusi myös yrittää ymmärtää, miksi tämä toimi niin kuin toimi.
Tapaus oli aikoinaan paljon esillä eri tiedotusvälineissä. Suurelta yleisöltä asia oli ehkä jo kerinnyt unohtua, mutta Kampusch itse ei ollut valmis kirjan tekoon aikaisemmin. Itse pidän ratkaisemattomia katoamistapauksia mielenkiintoisina, selvinneistä katoamisista tämä oli kiinnostava poikkeavuutensa takia. Kirja on myös psykologisesti mielenkiintoinen, erityisesti eristyksen vaikutus ihmiseen.