Klassikot oli koottu hyllyihin, joiden otsikko kuului ”Kuinka äkäpussi kesytetään – niin ei tule käymään”, kun taas nokkelimmat salapoliisiromaanit olivat tietenkin keskellä kirjahyllylabyrinttiä otsikolla ”Catch me if you can-can-can”. Veran käheä nauru oli kaikunut monta minuuttia hänen kiinnitettyään kyltin.
Agge, tai Agatha, on saanut nimensä äitinsä lempikirjailijan mukaan, ja hän rakastaa kirjoja vielä enemmän kuin puutarhaa. Hän pyörittää antikvariaattia Rosnäsin vanhimmassa korttelissa, ja siinä on Frida Gråsjön Rosnäs-sarjan toisen osan perusasetelma. Äkäpussien antikvariaatti on naseva nimeke. Aggella on kirjakauppa-apulaisena Vera, jolle on parasta tarjoilla kahvi ja sanomalehti aamuisin ilman turhia hidasteluja.
Talon toisessa siivessä naiskollektiivi puuhailee kaikenmoista luovaa. Agge seuraa touhua kyräillen ja etäältä, Vera pistäytyy naapuriin tuon tuostakin.
Vuokraisännästä tuppaa olemaan harmia alituiseen. Hän on myynyt rakennuskompleksiin kuuluvan tornin yrityshotelliksi, ja tahtoisi nyt tehdä kaupat myös siipirakennuksista, joissa antikvariaatti ja naiskollektiivi ovat vuokralla. Kirjekuoren sisuksista paljastuu hulppea summa, jos vuokrasuhteen purku ennenaikaisesti onnistuu. Kun äkäpussi osoittautuu äkäpussiksi, seuraa kaikenmoista harmia.
Onneksi sentään uusi talonmies on kunnollista sorttia ja tarttuu tekemättömiin töihin. Vuokranantajan vastuulla ovat palovaroittimet, ja ilmenee, ettei niissä ole paristoja. Säästö se on pienikin säästö.
Talonmies Micke on työskennellyt aiemmin puutarhurina, mutta menettänyt työnsä kaupungin säästöjen vuoksi. Onneksi jotain työtä edes sai, ja tiloja kohentaessaan voi rupatella ja viedä Aggen koirineen välillä kävelylle kaupunginpuutarhaan. Siellä on esiteltävänä soppi, minne sujahtaa, kun haluaa vähän rauhaa ja yksityisyyttä.
Äkäpussien antikvariaatti jatkaa viisiosaista Rosnäs-sarjaa, mutta on itsenäinen. Sen voi hyvin lukaista, vaikkei olisi herkutellut sarjan ensimmäisellä kirjalla Täyden hääpalvelun majatalo.








