Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin : osa 2. Sairaus

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Trilogian toisessa osassa kerrotaan Tukholman homoseksuaaleista aikana, jolloin järjestäytyminen ja julkinen tunnustautuminen oli vireillä.  Oli omia tapaamispaikkoja, hyvin tiedettyjä ja tunnettuja. Oli mukava uimaranta, jossa kaikki oleilivat nakuina ja nauttivat auringosta sekä toisistaan. Oli vielä viattomuuden aika, kunnes homoruttokeskustelu alkoi.

Homorutto – iltapäivälehtien mukaan se tarttuu jo aivastuksesta, ehkäpä jo kosketuksesta. Homoseksuaalit on eristettävä, heidät on tatuoitava ja merkittävä rekisteriin. He ovat saastaisia! Iljettäviä tartunnankantajia, jotka metsästävät viattomia nuoria omiin yököttäviin irstailuihinsa. Samaan aikaan ensimmäiset AIDS:iin sairastuneet ovat jo kuolemaisillaan, lääkitystä ei juuri ole. Kukaan ei halua keskustella asiallisesti taudista. Pelko on läsnä, inhotus valtaväestössä on ehkä vielä suurempi.

Samaan aikaan trilogian ensimmäisen teoksen nuoret miehet löytävät omat ihmisensä, eräänlaisen perheen. He viettävät aina yhdessä esimerkiksi joulua; nämä kaikki erilaiset miehet, jotka vain rakastavat toisiaan. Maailma on heidän ja tulevaisuus on nuorille vielä avoin. Kaikki on uutta, rakkaus avointa ja kiihkeää. Silti harva heistä pelkää… kunnes nuoretkin alkavat sairastua ja he myös kuolevat nuorina. Joku haluamatta ketään kuolinvuoteensa ääreen, ehdottomasti lähdössä viimeiselle matkalleen yksin. Toinen lopulta vanhempiensa ollessa läsnä. Miten vaikeaa kaikille. Moni sairastui, moni kuoli. Silti elämä jatkuu ja upea Tukholman kevät on läsnä.

Trilogian toinen osa on osittain ahdistava tarina siitä, miten vaikeaa on kertoa vaikka vanhemmilleen olevansa homoseksuaali. Se on myös selvitys Ruotsin suhtautumisesta HIV-tartunnan saaneisiin. Puheenvuorot ja argumentit ovat kammottavia, mutta totta. Mitä kaikkea voikaan jopa kristitty pappi sanoa. Silti miehet ovat valmiita tunnustamaan seksuaalisen suuntautumisensa ja olemaan rakastavaisia. Miten ihana onkaan asua yhdessä ensimmäisessä yhteissä kodissa…

Kirjailijan ääni on vimmaisen ahdistunut, vihainen, välillä aggressiivinen ja silti kauniin sekä rakastavan hellä kuvatessaan erilaisia ihmissuhteita. Tätä ei voi lukea tunteettomasti; itku ja viha on lähellä, samoin ovat läsnä myös kauniit ja hellät suhteet, joista tosin löytyy poikkeuksiakin. Elävää ja todellista, surumielisen kaunista kerrontaa Tukholman homoseksuaalien maailmasta 1980-luvulla.

Irja

Irja ei vierasta mitään kirjallisuuden genreä, mutta pitää eniten hyvistä elämäkerroista, trillereistä, kauhusta, jännäreistä, yhteiskunnallisesta ja poliittisesta kirjallisuudesta. Lukenut kaiken käsiinsäsaaman 4-vuotiaasta lähtien. Vinkkaa noin 20 % lukemastaan. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *