Richard Wright: Amerikan poika

Amerikan poika

Osta kirja itsellesi

Olen ollut amerikkalaisen kirjailija Richard Wrightin fani siitä asti, kun luin hänen romantisoidun elämäkertansa Musta poika. Se kirja vaikutti suuresti elämääni. Ensimmäisen kerran pääsin etnisen vähemmistön pään sisään ja koin miten musertavan brutaalia rasismi voi olla.

Voisi kuvitella Orwellin Vuonna 1984:n olevan kirja, joka parhaiten kuvaa totalitarismin totaalisuuden, mutta Wrightin Musta poika kuvasi, miten rasismi on samankaltaista kokonaisvaltaista sortoa kuin dystopiaromaanissa, ilman että tarvitaan edes turvakameroita ja salaista poliisia.

Sen jälkeen luin Wrightin Pikku jumalat, joka kuvasi samaa teemaa, mutta sekoitti siihen vielä kommunistit, fasistit ja nietzscheläisyyttä. Wrightin romaanit ovat tunteikkaita, mutta samalla niissä on viiltävää poliittisfilosofista sanomaa, joka ikävä kyllä on yhä ajankohtaista.

Jostain syystä en ollut lukenut Wrightin kuuluisampaa romaania Amerikan poika, joka julkaistiin vuonna 1940. Romaani kertoo vuonna 1939 elävästä afroamerikkalaisesta miehestä, joka vahingossa tappaa työnantajansa tyttären, mistä alkaa sarja huonoja valintoja.

Amerikan pojassa seurataan nuoren afroamerikkalaisen miehen hahmotutkielmaa. Päähahmo on kusipää pikkurikollinen, joka yrittää ryhdistäytyä. Opimme, että hahmo on levoton, mutta samalla pelokas ja epävarma itsestään valkoisten seurassa.

Erilaiset tapahtumat saavat hänet päätymään sänkyyn valkoisen tytön kanssa ja lopulta tappamaan hänet vahingossa. Kaikkea sitä sattuu, mutta hahmo tietää, että 1930-luvun lopun Yhdysvalloissa rasismi on niin vahvaa, että hänet todennäköisesti tullaan tappamaan. Siitä alkaa sarja yrityksiä peitellä rikosta, mitkä johtavat vielä suurempiin ongelmiin.

Lukijan sympatiat ovat jatkuvasti koetuksella ja jossain vaiheessa alat jo toivoa, että jätkä oikeasti tuomitaan kuolemaan. Sen verran syvään liemeen hän on itsensä kaivanut.

Koko romaanin ajan opit kuitenkin lisää tästä jätkästä ja alat ymmärtää hänen psykologiaansa ja miksi hänelle sattui niin pahasti kuin kävi. Lopulta alat sääliä häntä, vaikka hän on tehnyt hirvittäviä rikoksia peitelläkseen ensimmäisen tahattoman rikoksensa.

Jos kirjailija saa sinut tuntemaan myötätuntoa niinkin hirvittävää tyyppiä kohtaan kuin tämän kirjan sankari, se on mestariteos. Kirjallisuuden tehtävä onkin avata lukijalle uusia perspektiivejä ja tässä siinä onnistuttiin erinomaisesti.

Merkillisintä on kuitenkin tämän romaanin kyky pikkuhiljaa esitellä, miten totaalista rasismi voi olla. Miten rasismi ei ole vain sitä, että haluaa tappaa etnisiä vähemmistöjä keskitysleireihin, vaan se voi olla mielessä oleva tiedostamaton ajattelun lähtökohta. Kirja näyttää myös, miten koko yhteiskunta on voinut rakentua rotusorron pohjalle ja kun kukaan ei sitä kyseenalaista, sortavat rakenteet hautautuvat uusien alle, vaikuttaen miljoonien ihmisten elämään.

Tässä kirjassa argumentoidaan ehkä vakuuttavimmin rakenteellisen rasismin olemassaolosta ja vaikutusvallasta kuin tuhansissa muissa sosiologisissa kirjoissa.

Rasismi vaikuttaa paljon enemmän kuin siten, että etnisen vähemmistön edustajia hakataan tai haukutaan ikävillä nimillä. Asenteet ovat syvälle juurtuneita ja vaikuttavat ihmisten mielikuviin mitä arvaamattomimmilla tavoilla. Se, että kirjan hahmo on rikollinen, osoittaa Wrightin nerokkuuden.

Kirjailija olisi voinut kirjoittaa sympaattisen hahmon, jolle tehdään vääryyttä ja sen kautta selittää rasismin logiikkaa, mutta ei. Wright päätti osoittaa taituruutensa kirjoittamalla todella mutkikkaan ja epäsympaattisen hahmon, joka joutuu oman typeryytensä takia hirvittäviin vaikeuksiin.

Tässä kirjassa ei olekaan mitään tunnistettavaa pahaa hahmoa, joka yrittää tuhota sankarin, joka ei ole edes sankari, vaan ainoa pahuus ovat rasistiset asenteet, joita esiintyy eri asteisina ja eri tavoilla. Miten voit kamppailla asenteita vastaan? Tässä kirjassa saatkin seurata hahmon henkistä kamppailua voimia vastaan, joita hän ei voi mitenkään voittaa.

Onneksi hahmo ei ole yksin, vaan hän saa ystäviä, jotka tässä tarinassa ovat kommunisteja. On muistettava, että viime vuosisadan alussa kommunistit olivat ainoat ihmiset, jotka näkivät rasististen valtarakenteiden olemassaolon ja halusivat purkaa ne. Kirjassa ei oteta kantaa kommunistisen utopian puolesta, vaan siihen, mitä USA:ssa kommunistit tekivät afroamerikkalaisten hyväksi.

Toisaalta Wright esittelee hyväntahtoiset liberaalit osana ongelmaa. Kirjassa liberaalihahmot auttavat afroamerikkalaisia hyväntekeväisyydellä, mutta juonen edetessä paljastuu, että nämä edistivät tietämättään tai välinpitämättömyydestä niitä rakenteita, jotka pitivät afroamerikkalaiset kurjassa asemassa.

Kuitenkin Wright ilmaisee hyvin, miten jopa kommunistit epäonnistuivat ymmärtämään rasismin syvyyden. Tämä onkin kirjan yksi suurimmista viesteistä: joskus ongelma on niin monimutkainen, että on vaikeaa ilmaista sitä. Mutta jos sitä ei jotenkin ilmaista, ongelmaa ei edes nähdä tai ymmärretä.

Tässä nouseekin toinen tilaisuus verrata tätä kirjaa George Orwellin mestariteokseen. Kirjassa Vuonna 1984 puolue pystyi hallitsemaan ihmisiä juurikin supistamalla kielen uuskieleksi, jolla ei pystynytkään ilmaisemaan muuta kuin sen, mitä puolue halusi ihmisten ilmaisevan. Wright osoittaa omalla kirjallaan, että tämä kielen supistaminen ei ole scifiä, vaan todellisuutta jo nyt suurelle määrälle afroamerikkalaisia.

Amerikan pojassa saat tuntea tämän vaikeuden selittää ongelmia, mikä aiheuttaa sankarissa levottomuutta. Monen dialogin jälkeen viimeistään tajuat muiden hahmojen kanssa, miten rasismi vaikuttaa itse etnisen vähemmistön ajattelutapaan ja asenteisiin.

Samalla tämä kirja sai minut oivaltamaan, miksi on olemassa ihmisiä, jotka vastustavat sortoa ja syrjintää kuvaavia sanoja, kuten ”mikroaggressio”, ”islamofobia” ja ”transfobia”. Syy on juuri se, että jos keksitään sana, joka kuvailee, miten jotain ihmisryhmää sorretaan, silloin on pakko myöskin yrittää miettiä, miten poistaa tämä sorto.

Auttamatta tälläisten ajatusten herättäminen rajoittaa sortajien vapautta ja muuttaa näiden kyseenalaistamattomat asenteet paheksuttaviksi. Kukaan ei halua olla paha ihminen ja paras tapa estää itsetutkiskelu on vastustaa näitä sanoja. Onkin mielenkiintoista, että näinkin vanhassa kirjassa tunnistettiin kielen olevan valtaa.

Richard Wrightin Amerikan poika on jännittävä, viihdyttävä ja silmiä avaava romaani. Ehkä liian raskas herkimmille ihmisille, mutta lopulta todella tyydyttävä teos. Tämä kirja selitti ajatuksia ja asenteita, joita minulla oli ja joita en osannut selittää edes itselleen.

Enkä tarkoita vain rasismia, vaan enemmänkin antirasismia. Olen pitkään ihmetellyt, miten jotkut ihmiset ymmärtävät heti rasismin laajuuden, mutta toiset taas eivät. Miten jotkut tajuavat, että kun etnisen vähemmistön edustaja joutuu oikeudenkäyntiin, niin koko tämän ihmisen etninen ryhmä on ikään kuin samaan aikaan oikeudenkäynnissä, kun taas valkoinen rikollinen on aina yksilö, eikä ryhmänsä edustaja.

En osannut selittää tätä vaistoa, mutta tämä romaani onkin paras mahdollinen yhteenveto tästä ilmiöstä. Joskus ainoa tapa selittää jokin konsepti on fiktiivisen tarinan kautta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.