Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Iina ja hänen paras ystävänsä Kaisa lumoutuvat alakoululaisina voimistelun maailmasta. Se merkitsee heille paitsi strasseilla koristeltuja asuja myös tietä kohti ihanaa unelmaa: ”halusimme olla isona oikeita ja kuuluisia voimistelijoita”, tytöt tuumaavat heti kirjan alussa. Niin alkaa jyrkkä tie kohti huippua.
Ensimmäinen valmentaja Eeva on kannustava ja vähän äidillinenkin. Hän on ymmärtäväinen ja vaativa, mutta silti kiltti. Kuitenkin Iinan ollessa kahdentoista ikäinen Eeva kertoo, että tämän pitäisi saada uusi seura ja uusi valmentaja ja ryhtyä treenaamaan tavoitteellisemmin, koska Iinalla on selvästi taipumuksia alalle, ja Eeva on antanut hänelle sen mihin hänen rahkeensa riittävät.
Uusi valmentaja on nimeltään Karin, ja hänen myötänsä kaikki muuttuu. Harjoittelusta tulee vakavaa, ja voimistelusalilla käydään viidestä kuuteen kertaan viikossa. Elämä on käytännössä siis pelkkää voimistelua ja koulua, mutta se sopii Iinalle. Hän haluaa päästä treeniryhmän parhaiden tasolle, hän haluaa voittaa ensin pienempiä kilpailuja ja päästä siten yhä lähemmäs kansallista huipputasoa. Karin ei kuitenkaan ole äidillinen ja herttainen, vaan pelkästään tiukka ja vieläpä kiukkuinen ja tuiskahteleva: epäonnistunut voimistelija saa joko kuulla kunniansa raa’alla tavalla tai hänet sivuutetaan kuolemanhiljaisuudella.
Sitten alkaa painontarkkailu. Karin vaatii, että Iinan on saatava muutama kilo pois, jotta hypyt nousisivat paremmin ja koko tekeminen näyttäisi kevyemmältä. Kuten arvata saattaa, täydellisyyteen pyrkivä Iina sättii mielessään itseään kovin sanoin:
”Läski, läski, läski. Tyhmä ja ruma. Ihraperse. Paksureisi. Luulitko, että susta on urheilijaksi. Idiootti. Laiska. Syö vaan lisää. Pilasit jo kaiken. Voimistelija muka. Hahhah. Punkero. Tankki. Kaiken. Pilasit.”
Tie syömishäiriöön on siis viitoitettu. Äiti tekee tyttärelleen terveellisiä eväitä, jotka tämä heittää roskiin päästyään vähän kauemmas kotiovelta. Hän työntää sormiaan kurkkuun ja lopulta jopa viiltelee itseään. Karin vain kiittelee Iinan hoikistunutta olemusta välittämättä vähääkään siitä, millä keinoilla se on hankittu. Miten nuori ruumis voi kestää tällaista rääkkiä, ja miten sitten nuori mieli?
Armoton unelma on hyvä nuortenkirja, ja se puhuttelee varmasti paljon niitä, jotka harrastavat voimistelun ja taitoluistelun kaltaisia ulkonäkökeskeisiä lajeja. Iinan taistelu on kuvattu uskottavasti ja empaattisesti. Aihe on myös hyvin ajankohtainen: jonkin aikaa sitten saimme lukea urheilu-uutisista, miten suomalaista merkittävää voimisteluvalmentajaa syytettiin suojattiensa epäasiallisesta kohtelusta ja etenkin äärimmäisen hoikkuuden vaatimisesta keinolla millä hyvänsä. Eikä tämä ole varmasti ensimmäinen eikä ainakaan viimeinen kerta, kun näin käy.
Ainoa seikka, mikä minua hiersi tässä kirjassa, oli se perustavan laatuinen kysymys, etten ymmärtänyt ollenkaan, mitä voimistelulajia Iina oikein harrasti, kun en tunne muuta kuin joukkuevoimistelun, rytmisen voimistelun ja telinevoimistelun, eikä mikään näistä sopinut kirjan kuvaukseen. Ehkä tässä on kyse vain omasta tietämättömyydestäni, joten kaikkinainen valistus tässä asiassa on tervetullutta.
