Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tyttökirjasarja aikuisena! No minähän olen niitä kyllä lukenut, viimeisimpänä L. M. Montgomeryn Runotyttö-sarjan Kaisa Rannan mainiona käännöksenä. Mutta että alkuperäisesti suomenkielinen! Tämä Betty-sarja alkoi suorastaan vaatia tulla luetuksi. Sen historia on peräti mielenkiintoinen, sillä ensimmäinen versio Bettystä ilmestyi vähän kuin vaivihkaa Kaisa Ikolan blogissa vuonna 2008 (tai 2009, tästä löysin kaksi eri tietoa) ja sitten Saga Egmontin kustantamana e- ja äänikirjana 2020.
Beatrice Stewart, jota kaikki kutsuvat Bettyksi, on kasvanut kymmenen sisaruksen joukossa lähemmäs täysi-ikäisyyttä ja sitä, että saisi kääriä tukkansa nutturalle ja käyttää pitkiä hameita. Bettyn lähin päämäärä ei kuitenkaan ole naimisiin meno tai paremminkin naimisiin pääsy, vaan hän toivoo koko sydämestään pääsevänsä opiskelemaan. Lopulta hän saakin tuomari-isältään luvan lähteä Edinburghiin opettajaseminaariin yhdessä hieman keikarimaisen Rob-veljensä kanssa. Opiskelukaupungista löytyy hyviä ystäviä, ja lisäksi myös nuoria miehiä, joita voisi kutsua jopa ihailijoiksi. Kestääkö Bettyn opiskelukutsumus? Entä sitten kirjoittaminen? Onhan hän päättänyt niittää mainetta myös kirjailijana, olkoonkin että ensimmäinen julkaisuyritys ei menekään ihan suunnitelmien mukaan.
Betty-romaanin takakansi kertoo, että sarja on saanut vaikutteita L. M. Montgomeryn, Louisa May Alcottin ja suomalaisen Mary Marckin tyttökirjaklassikoista, ja sen voi kyllä allekirjoittaa. Ihan kirjan alkusivuilla käväisi mielestäni myös runoilija Saima Harmaja:
– En voi. En milloinkaan sepitä runojani, ne vain tulevat.
– Pane ne sitten tulemaan, ehdotti Rose hyväntuulisesti ja mitään ymmärtämättä.
– Ne annetaan minulle, ilmoitin niin päättäväisesti kuin suinkin.
Nämä klassikkokirjailijoiden vierailut eivät minusta tuntuneet ollenkaan plagiaateilta, vaan niiden kautta välittyi jollain herttaisella tavalla alkuperäisen kirjailijan tervehdys. Bettyn tarina asettuu ikään kuin tyttökirjojen pitkälle jatkumolle.
Ehkä ainoa negatiivinen asia, joka minulle jäi mieleen tästä kirjasta, oli sivuhenkilöiden läkähdyttävä paljous. Jos Bettyn yhdeksän sisarusta saattoi juuri ja juuri pitää koossa mielessään, alkoivat erinäiset tädit ja sedät ja serkut unohtua sieltä, ja oli pakko ihmetellä, kuinka tätä on voinut kuunnella äänikirjana, kun ei pysty selaamaan sivuja taaksepäin paikantaakseen jotain Amy-serkkua. Koska nimiä on maailma täynnä, pidin vähän huonona ratkaisuna sitä, että tekstissä esiintyivät sekä Meg että Meggie ja lisäksi vielä Rose ja Rosie…
Mutta niinpä ne todellisessakin elämässä menevät nimet ja henkilöt joskus sekaisin, ja keskeiset hahmot pysyivät Ikolan tekstissä oikein hyvässä järjestyksessä. Voin vain ihailla kirjailijan uskomatonta tuotteliaisuutta – hänhän on laajaksi paisuneen Betty-sarjan lisäksi julkaissut nykyisellä sukunimellään Viitala muun muassa suuren suosion saanutta Nummien kutsu -sarjaa, joka on viime vuosien riemuvoittoja historiallisen romantiikan alalla.
