Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Minua on aina kiinnostanut ennen eletty elämä ja eritoten se, kuinka naiset ovat pärjänneet aikana, jolloin heillä ei juurikaan ollut päätösvaltaa.
Nyt on vuorossa Sigrid ”Sissi” Serlachiuksen elämä, niin kuin Linda Huhtinen on sen saanut kasattua kokoon. Olin jo ennestään saanut esimakua tästä Serlachiuksen suvusta, kun olin lukenut Raija Orasen Ison. Se keskittyy lähinnä Sissin miehen, Göstan, elämään ja siinä annetaan kuva, kuinka Sissi vaan muuttui.
Sissi oli reipas tyttö ja nuori nainen, joka oli aina valmis kaikkeen ja oli ehdottomasti isänsä tyttö, patruuna G. A. Serlachiuksen nuorin lapsi. Sissi matkusteli, opiskeli muun muassa Ranskassa, missä oli kuumailmapallolennollakin. Hyvin sai vaikutelman siitä, miten energinen hän oli. Kun hän sitten meni naimisiin Gösta Serlachiuksen, isänsä veljenpojan kanssa, niin pikkuhiljaa Sissi muuttui. Kukaan ei muutu ilman syytä ja hyvin käy ilmi se, miten paljon Sissi sai olla yksin, sillä Gösta heilui siellä sun täällä. Jotenkin voisin kuvitella, että Sissi oli pettynyt siihen, kun ei saanut oikein mitään. Gösta laittoi hänet hoitolaitokseen, eikä juurikaan halunut olla hänen kanssaan tekemisissä. Heillä oli kuitenkin neljä lasta, joista yksi menehtyi ja siitä Sissi ei koskaan selvinnyt. Kun Gösta meni uusiin naimisiin, ei Ruthin kanssa tullut yhteisiä lapsia.
Kuten jo mainitsin, niin Sissi oli isän tyttö, eikä oikein välitä äidistään. Alice Serlachius jää sivuun ja jotenkin tuntuu pahalta, miten vävypoikakin nimittelee häntä eukoksi. Ihan väkisin minulle tulee mieleen, että nämä Serlachiuksen johtavat miehet sairastuivat valtaan ja kohtelivat vaimojaan huonosti tai jättivät niin sivuun, ettei heitä tarvitse millään lailla huomioida.
Sissin veli Axel kuvataan varsinaiseksi huliviliksi ja hunsvotiksi, mutta hän se kuitenkin pelastaa yhtiön omien sijoitustensa turvin. Axel oli äitinsä silmäterä. Thyra-sisko naitettiin vanhemmalle miehelle Wladimir Jurveliukselle. Heille ei syntynyt lapsia ja Jurvelius kuoli niin, että Thyra eli sen jälkeen vielä kolmisenkymmentä vuotta.
Linda Huhtinen on onnistunut kertomaan tästä suvusta niin mainiosti, että se vangitsee lukijan. Kirja on niin monivivahteinen ja siinä on paitsi keskinäisiä suhteita, niin taidetta, ajankuvaa, perintöriitoja, sairasteluja: kaikkea, mitä elämään kuuluu. Ehdottomasti suositeltava luettava! Tekstin lisäksi on myös keskellä kuvaliite, joka antaa kasvot kullekin henkilölle.
