Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Cassandra Darke osui lukulistalle aivan sattumalta joulunaikaan, mutta hyvä että osui, kirjaa voisi nimittäin luonnehtia moderniksi tulkinnaksi vanhasta kunnon Joulukertomuksesta. Tarinan nimihahmo, 71-vuotias taidekauppias Cassandra Darke, on ilkeä, itsekäs, erakkomainen misantrooppi. Petoksia tehtaillut nainen on menettänyt maineensa julkisesti ja perhesuhteet ovat nekin menneet mönkään jo vuosia sitten. Metsästä löytynyt tuntemattoman naisen ruumis ja sukulaistytön mahdollinen sekaantuminen asiaan pistää kuitenkin jopa Darken pasmat sekaisin ja pistää kysymään, voiko elämää oppia katsomaan vielä uusin silmin.
Cassandra Darke on sarjakuvaksi kahdessa suhteessa varsin erikoinen tapaus. Ensinnäkin nimihahmo itse ei ole se tyypillisin sarjakuvasankaritar. Darkea on vaikea luokitella; vaikka vastenmielisiä luonteenpiirteitä piisaa, on tarkkanäköinen nainen mielenkiintoinen ja jollain tasolla myös samastuttava, jopa sympaattinen hahmo. Toisekseen sarjakuva on visuaalisesti ja kerronnallisesti varsin merkillisen näköinen. Posy Simmonds yhdistää sarjakuvaa, tekstiä sekä erinäisiä lehtileikkeitä ja kirjeitä omaperäisellä tavalla, joka tuo välillä mieleen jonkinlaisen leikekirjan.
Ratkaisu ei ole lainkaan niin sekava kun voisi ensin kuvitella, kerronta vain soljuu hieman eri tavalla kuin tavallisessa sarjakuvassa, joka määrittyy enemmän visuaalisesti, ruudusta toiseen etenevän toiminnan kautta. Cassandra Darkessa ydin ovat Darken päiväkirjamaiset merkinnät ja pohdinnat, joita kuvitukset ja sarjakuvakerronta tukee. Kerronta on siten selkeästi “pysähtyneempi” kuin sarjakuvissa yleensä. Toisaalta lukija sukeltaa Darken mielen syvyyksiin kuin romaanissa konsanaan, joten hahmo tulee tutuksi tavalla, jota useimmat sarjakuvat eivät salli.
Välillä näkökulma muuttuu Cassandrasta hänen sisarentyttäreensä Nickyyn, hahmona tämä ei ole kuitenkaan aivan yhtä valovoimainen kuin äkkiväärä tätinsä. Sarjakuvan rikosjuoni on mukiinmenevä, mutta ei erityisen omaperäinen. Darken hahmo ja hänen kehityksensä onkin kirjan todellinen sydän, ja sarjakuvan loppu onnistuu oikeasti olemaan varsin koskettava, menemättä kuitenkaan imelyyden puolelle. Ehdottomasti tutustumisen arvioinen tapaus sarjakuvien ystäville.
