Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Poikavauva makasi mustikanvarpujen seassa vanhalla kolerahautausmaalla, johon opasti vain vanha tien varressa vinossa seisova muinaismuistomerkki. Maud Ericsson oli ollut menossa lenkille, kun luuli, että varpujen seassa oli käärme, hän selitti löytöään rikostutkija Hannah Westerille. Ja käärmeeltä se kieltämättä näyttikin, ajatteli Hannah, kun katsoi sinertävää napanuoraa.
Ei mikään helppo työpäivä 55-vuotiaalle Hannahille, joka vuoden sairausloman jälkeen palasi töihin. Hänen miehensä oli kuollut venäläisen palkkamurhaajan ampumana vuotta aiemmin, eikä Hannah ollut vieläkään päässyt yli rikoksesta, josta hän syytti osittain itseään.
Vauvan löytyminen käynnistää tapahtumaketjun, jossa etsitään vauvan synnyttänyttä naista. Oliko vauva syntynyt kolerahautausmaalla vai oliko hänet tuotu sinne?
Hannahin miehen ampunut Katja on myös palannut Haaparantaan ja etsii kahta raskaana olevaa naista. Naiset liittyvät venäläisen järjestäytyneen rikollisuuden harjoittamaan ihmiskauppaan ja ovat joutuneet sijaissynnyttäjiksi bisnekseen, jossa naisten henki ei ole minkään arvoinen.
Elonkorjuu on jatkoa synkälle Surman susi -kirjalle (2020), josta tehty tv-sarja nähtiin Suomessakin pari vuotta sitten. Tapahtumiin ovat sekaantuneet niin rikkaat rahanahneet venäläiset kuin lapsen ostamalla haluavat pariskunnatkin. Haaparannan paikalliset pikkurikolliset sekaantuvat tapahtumiin, kun heille luvataan palkkio siitä, että he hankkivat jostain vauvan jo myydyn, mutta kuolleen vauvan tilalle.
Rikollisten kynsistä karanneita naisia oli kaksi, Natalia ja Dardana. Poliiseillekin selviää, että kyseessä on bisnes, jossa myytävä tuote on lapsi. Hannah on kuitenkin ainoa, joka yhdistää tapahtumaketjun samaan kansainväliseen rikollisuuteen, jopa samoihin rikollisiin, kuin vuotta aiemminkin.
Hänellä ei ollut muuta kouriintuntuvaa kuin nimi, Akatemia, tuo salainen organisaatio, josta oli silloin tällöin puhuttu kansainvälisissä poliisipiireissä ja tiedustelupalvelussa. Se oli paikka, tai ehkä useampikin, mihin epäiltiin kaapattavan lapsia ja missä heistä koulutettiin poikkeuksellisen taitavia palkkamurhaajia. Juuri sellainen oli ollut nainen, joka murhasi Thomasin.
Elonkorjuu on synkkä tarina siitä, miten kansainvälinen rikollisuus saa jalansijaa pienessä Haaparannan kaupungissa, ja miten pikkurikollisia värvätään mukaan toimintaan. Palkkatappaja Katja on saanut uuden toimeksiannon Akatemialta, ja hänen tehtävänään on paitsi löytää sijaissynnyttäjät myös napata vauvat, jotka on jo myyty eteenpäin.
Tarinalle täytyy olla tulossa jatkoa, sillä Katjan tarina jää selvittämättä. Katjaa on alkanut vaivata myös oma taustansa, varsinkin, kun hänen oppi-isänsä murhataan, eikä ole ketään, kuka voisi hänen taustoistaan kertoa. Hannah Westerin tytär Elin kaapattiin vauvana. Hannah miettii, voisiko Haaparantaan palannut ja menneisyydestään tietämätön Katja olla Elin? Tämä on yksi kirjoissa oleva vihjaus, johon ei vielä saada vastausta.
Elokorjuu on täyttä jännitystä alusta loppuun. Tarina etenee kohtauksesta toiseen, antaen poliiseille aina uusia vihjeitä. Kirjan painotyö on laadukas. Helposti luettava teksti ei nykyään ole itsestään selvää. Fonttikoko on hyvä, ja painojälki tasainen ja luettava. Käännöksen osalta koko kirjan ajan minua kuitenkin häiritsi Haaparanta-nimen käyttö. Olen tottunut pohjoissuomalaisena siihen, että sanotaan Haaparannassa ja Haaparantaan. Kirjassa käytetään muotoa Haaparannalla, ja -rannalle. Mutta sehän ei ole Hans Rosenfeldtin vika, sillä alkuteos on ruotsinkielinen.
