Pavel Sanajev: Haudatkaa minut jalkalistan taakse

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Saša ei saa hikoilla. Hän ei saa riisua vaatteitaan. Kylvetyskin on todella haastavaa. Samoin ruokailu. Mummo kun on jo ennustanut, että hän mädäntyy hengiltä viimeistään 16-vuotiaana. Sašaa hoidetaan ja hoivataan, pidetään tietysti myös silmällä. Toisaalta normaalin pojan tavoin hän erehtyy tuolloin tällöin kiellettyin puuhiin – esimerkiksi menemään ulos. Ja siitä vasta metakka tuleekin; hyvä, ettei hän kuole siihen paikkaan, tai tapa mummoa tekosillaan.

Saša käy toisinaan koulua, mikäli vain sairaudeltaan sinne pääsee. Se on melkein hupia, ainakin erilaista. Toisinaan kyllä sielläkin tulee turpaan tai muuten vain tehtyä jotakin, joka on ainakin häneltä kiellettyä. Hän pääsee myös sanatorioon tervehtymään… ajatuksin hän pääsee lähes mihin tahansa. Ajatuksia hänellä todella riittääkin, sillä sairastaminen on kokopäivätyötä muutenkin ja ajatteleminenkin käy joskus työstä.

Isoäiti ja vaari suorastaan tappelevat hänen puolestaan ihan mistä tahansa. Kirjaimellisesti. Sillä kun äiti tulee hakemaan Sašan kotiin, syntyy kalabaliikki, joka on mahdollista vain venäläisessä perheessä!

Kirja on tragikoominen tarina toisluokkalaisesta Sašasta, joka asuu mummon ja vaarin luona ja jonka äiti asuu toistaiseksi toisaalla. Tarina lapsuudesta, joka ei todellakaan ole normaali, mutta joka pojasta tuntuu varsin tavalliselta – tietäväthän isovanhemmat kaiken. Kun uni ja todellisuus kohtaavat ja mummon hurjat tarinat sekä koko perheen törkeä kielenkäyttö sekä toistensa haukkuminen muuntautuvat oudoiksi ja absurdeiksi mietteeksi, kertoo poika tarinaansa.

Hillitön, mustan huumorin täyttämä, aidon venäläinen kertomus, josta ei voi olla pitämättä. Ei, vaikka välillä ahdistaisikin. Sillä kaikki tarkoittavat periaatteessa vain hyvää… perhe rakastaa toisiaan ja pienet hippuset rakkautta joskus jopa näkyvät jossakin, mutta julki sitä on vaikea tuoda.

Lukukokemus, joka kannattaa, vaikka tämä saattaakin kuulostaa lievästi omalaatuiselta suositukselta. Kirja on ollut menestys Venäjällä; se voitti Oktyabr-lehden esikoispalkinnon 1996 sekä palkittiin Triump Prizella 2005, se oli myös Venäjän Booker Prize -ehdokas 1997.

Irja

Irja ei vierasta mitään kirjallisuuden genreä, mutta pitää eniten hyvistä elämäkerroista, trillereistä, kauhusta, jännäreistä, yhteiskunnallisesta ja poliittisesta kirjallisuudesta. Lukenut kaiken käsiinsäsaaman 4-vuotiaasta lähtien. Vinkkaa noin 20 % lukemastaan. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *