Ingrid Hedström: Ihmiskoe

Kansi: Ingrid Hedström: Ihmiskoe

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Ihmiskokeen tapahtumat alkavat marraskuussa 1978, kun kolmetoistavuotias Mikael lähtee hakemaan äidilleen polttopuita pihavajasta, eikä enää palaa tältä reissulta. Prologin jälkeen hypätään suoraan vuoteen 2010: diplomaatti Astrid Sammils on jäänyt sairaslomalle repivän avioerokriisin jälkeen ja muuttaa Taalainmaalle enoltaan perimälle tilalle. Lars­-eno oli eläessään ujo, hiljainen ja kiltti vanhapoika, ja Astrid järkyttyy syvästi löytäessään hänen tavaroidensa joukosta villapipon, joka oli Mikaelin päässä katoamisiltana. Astrid ei pysty uskomaan, että Larsilla voisi olla jotain tekemistä pojan katoamisen kanssa, ja niinpä hän ryhtyy tarmolla selvittämään asiaa. ­ Samaan aikaan kaukana Romanian Bukarestissa nuori lääkäri Gabriela Dumitru on mukana lääketutkimuksessa, jossa testataan mullistavaa uutuutta, tupakoinnin lopettamisessa auttavaa lääkettä. Tutkimuksesta jää pois yllättävän paljon ihmisiä, ja Gabriela alkaa tutkia, mitä heille on tapahtunut, mutta törmääkin sitten karmaiseviin kuolemantapauksiin, eikä hän pysty jättämään asiaa sikseen. Mutta pian hänen lähipiirinsäkin turvallisuus alkaa olla vaarassa. ­ Kirjan edetessä nämä kaksi näennäisesti etäistä tapahtumasarjaa alkavat sitten punoutua vähitellen yhteen, ja sekä Astrid että Gabriela joutuvat suurten kysymysten ääreen.

Ihmiskoe on vetävä dekkari. Sen aihepiirit ovat hyvin kiinnostavia ja epätavallisiakin, sillä lääketieteellinen etiikka, jonka parissa molemmat päähenkilönaiset tekevät tutkimuksiaan, on aina ajankohtainen aihe. Vaikka juonikuviot ovat suhteellisen hurjia, on niissä tiettyä uskottavuutta. Gabriela­-lääkäri jää henkilökuvana ehkä hiukan kalpeaksi reippaan ja päättäväisen Astridin rinnalla, mutta kaikista verevin ja suorastaan hykerryttävin hahmo kirjassa on syrjäytynyt Carina, joka monien käänteiden jälkeen ajautuu Astridin kumppaniksi tämän etsiessä totuutta Lars-­enosta ja pikku Mikaelista.

Kirjan loppuratkaisu ei minusta ollut ehkä aivan niin päätähuimaavan yllättävä kuin takakannessa luvattiin, mutta taitavasti siinä solmittiin yhteen tarinan erilliset langat. Ja kyllähän lopussa toimintaa riitti, jopa niin paljon, että haulikkokin muuttui kesken kaiken kivääriksi, mutta tekevälle kai sattuu ihmeellisempääkin.

Kommentti

  1. Sain juuri luettua kirjan Ihmiskoe. Todella hyvälaatuinen dekkari. Hyvät hahmot ja ei todellakaan itsestään selviä syyllisiä ja syyttömiä. Toivottavat suomennetaan pian seuraava kirja, jossa päähenkilönä Astrid Sammils. Suosittelen!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *