Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
”Marttilan Mikon kotibileet revisited”, Juhani totesi astuessaan sisään. Tärkeilevästi ja tilaisuuden yläpuolelle tai ainakin ulkokehälle asettuen. Illan edetessä hänestä kuoriutui kuitenkin jälleen Jussi – sanavalmis ja nokkela irvileuka, kenties hieman vähemmän päsmäröivä kuin lukioaikoina, eräänlainen elämän kolhuissa hioutunut versio nuoremmasta itsestään.
Kuusikymppinen Lauri ”Lare” Kivelä on asunut kymmeniä vuosia ulkomailla, lähinnä USA:ssa ja Kanadassa. Yli kymmenen viimeistä vuotta hänen kotinsa on ollut Torontossa. Laren isä on sairastunut, ja hän joutuu palaamaan kotiseudulleen Nurmijärvelle.
Laren nuoruuden ystävistä moni asuu kotikonnuilla edelleen, ja Laresta tuntuu, kuin hän palaisi takaisin menneeseen. Laren ystävä ”Arska” Arto Kivelä toimii rikoskomisariona Nurmijärvellä ja on juuri saanut tutkittavakseen Aapo Tammiston kuolemantapauksen. Arska pyytää Larelta ammatillista apua, sillä Aapo oli heidän nuoruudenaikaisen ystävänsä Lydian veli. Lydia raiskattiin ja tapettiin eräiden kotibileiden jälkeen nelisenkymmentä vuotta aiemmin. Lare miettii, ettei se voi olla sattumaa, että samasta perheestä tapetaan molemmat lapset, toinen nuorena ja toinen kymmeniä vuosia myöhemmin.
Lare saa käsiinsä Lydian kuoleman tutkintaa käsittelevän materiaalin, jonka jo edesmennyt tapausta tutkinut poliisi oli vienyt aikoinaan kotiinsa. Poliisin lesken mielestä hänen miehensä ei osannut lopettaa tutkintamateriaaliin uppotumista, vaan hän jatkoi sitä kymmeniä vuosia, aina kuolemaansa saakka. Laren mielestä tutkinta on hoidettu huonosti, mutta miksi? Taposta on tuomittu mies, joka todennäköisesti ei ole sitä tehnyt. Onko entinen poliisi jemmannut materiaalin kotiinsa tarkoituksenaan pimittää jotain tietoa muilta poliiseilta, vai mikä on syynä siihen, että jopa Lydian surman aikana käyttämät vaatteet löytyvät todistepusseista entisen poliisin autotallista.
Lare haluaa selvittää Lydian kuoleman perinpohjin ja alkaa jututtaa kaikkia vanhoja koulukavereitaan. Samalla hän uskoo ratkaisevansa Lydian veljen kuoleman.
Kotonaan Lare seuraa isänsä taistelua kovien kipujen kanssa. Laren äiti ja sisko ovat kuolleet, ja isä on Laren ainoa omainen. Hän ei suostu menemään lääkäriin, sillä hän ei halua kuulla kuolevansa. Hänellä onkin ikää jo yli 80 vuotta. Lare käy läpi nuoruuden muistojaan, samalla kun hoitelee isänsä taloutta ja tutkii tapahtuneita rikoksia.
Toinenkin tehtävä odottaa Laren selvittelyä, kun hänen isänsä kertoo ystävänsä Helenan pieleen menneestä talokaupasta. Helena on myynyt vanhan talonsa. Kauppakirjaan on merkitty, että talossa ei ole tehty remontteja, ja siellä on sattunut vesivahinko. Nyt ostaja vaatii Helenalta satatuhatta korvausta talon korjauksesta. Kun Lare alkaa selvittää tapausta, tulee nopeasti ilmi, että kyseessä ovat vanhat nurmijärveläiset, jotka ovat tehtailleet vastaavia huijauksia enemmänkin. Laren kriminalistitaustalla tapaus alkaa kuitenkin näyttää valoisammalta Helenan kannalta.
Taina Haahti on kirjoittanut mielenkiintoisen tarinan. Lauri Kivelän tapaamisiin entisten luokkakavereiden kanssa voi samastua. Vanhat kaverit tunnistaa, kun heidät tapaa, ja tietää kenen kanssa keskustelee. Jos he tulisivat yllättäen vastaan, heitä ei enää tuntisi. Miehet ovat tukevoituneet ja kaljuuntuneet, naiset ovat enemmänkin pysyneet näköisinään, ylipainosta huolimatta. Rikosten selviäminen kirjan loppupuolella jää vähän muun tarinan varjoon. Syylliset ja motiivitkin paljastuvat, mutta kytköksiä joutuu hieman pohtimaan ja ehkä palaamaan pari kappaletta taaksepäin ymmärtääkseen, kuka kukin oikein oli.
Koti on hyvinkin lukemisen arvoinen kirja, jossa Laren kohtaamiset ovat mielenkiintoisia. Lare huomaa myös yllättäen, että heillä on entisen tyttökaverinsa Tiinan kanssa vielä tunteita toisiaan kohtaan. Venähtääkö Laren Nurmijärvellä vierailu pidemmäksikin aikaa? Miten talokauppahuijareiden suitsiminen sujuu? Seuraavaa Nurmijärvi Noir -sarjan osaa jää mielenkiinnolla odottamaan.
