Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
We don’t rent pigs.
Niin lukee Hat Creek Cattle Company and Livery Emporium -karjatilan edustalla olevassa puisessa kyltissä. Eletään 1870-lukua eteläisessä Teksasissa. Kyltti on isketty maahan kuvitteellisen Lonesome Doven kaupungin lähistöllä, lähellä Rio Grande -rajajokea. Kyltissä lukee myös, että tilan omistavat kapteenit Augustus ”Gus” McCrae ja Woodrow F. Call ja että siellä vuokrataan hevosia ja kärryjä ja myydään karjaa. Sikoja ei vuokrata, koska ne ovat Gusille niin rakkaita ja sitä paitsi – miksi kukaan nyt vuokraisi sian?
Kyltissä on myös latinankielinen teksti ”Uva uvam vivendo varia fit”. Gusin mielestä se on kaunis motto, vaikka hän ei tiedä sen merkitystä. On muiden tehtävä ottaa selvää, mitä motto tarkoittaa – hän oli tehnyt tehtävänsä kirjoittaessaan tekstin.
Kyltin luota alkaa suuri karjanajo kohti Montanaa. Gus ja Call ovat yrittäneet asettua aloilleen Texas Ranger -vuosiensa jälkeen. Kuiva ja pölyinen maa polttelee erityisesti Callin jalkojen alla. Pitää päästä taas liikkeelle. Pohjoisessa Montanassa olisi vielä valloittamattomia seutuja, vuoripurojen raikasta vettä ja vehreää nurmea karjan kasvattamiseksi, viimeisiä biisoneita metsästettäväksi. Joka sinne ehtisi ensimmäisenä perustamaan karjatilan, olisi hetkessä rikas.
Larry McMurtryn Lonesome Dove on kuvaus Gusin ja Callin uskomattomasta vaelluksesta läpi Amerikan. He kuljettavat tuhatpäisen karjalauman Teksasista Montanaan, noin 3000 kilometrin päähän. Matka on vaarallinen: milloin tahansa voi purra käärme, tulla myrkkynuoli, hiekkamyrsky, pakkanen, tuhotulva, kankkunen, kuolema tai rakkaus. Eikä McMurtry käytä oikopolkuja tai helppoja ratkaisuja: hän pistää miehensä ja naisensa raatamaan ja kärsimään sekä henkisesti että fyysisesti. Lukija ei voi kuin yrittää pysyä kärryillä (kirjaimellisesti).
Lonesome Dovea kutsutaan usein suureksi amerikkalaiseksi romaaniksi. Se on voittanut Pulitzer-palkinnon ja esiintyy säännöllisesti kaikkien aikojen parhaat kirjat -listoilla. Minusta se on kaiken arvostuksensa ansainnut. Olin aivan hurmioitunut tarinasta, maisemista, Gusista ja Callista, koko retkueesta. Ratsastin lauman mukana, nauroin ääneen ja itkin.
Luin tätä siis puhtaasti länkkärinä ja tunteella. Vähänkin kriittisempi lukija voisi kyseenalaistaa sen, miten kirjassa käsitellään esimerkiksi naisten, eläinten tai Amerikan alkuperäiskansojen asemaa. Naiset ja eläimet ovat lähinnä miesten hyödykkeitä ja kauppatavaraa. Kirja päättyy sanoihin ”They say he missed that whore”. Tarina ajoittuu suurten intiaanisotien loppupuolelle, ja kuvaus intiaanien, Rangereiden ja uudisasukkaiden väkivaltaisista suhteista vastannee ajankuvaa.
Lonesome Dovea ei ole suomennettu. Siitä ei juurikaan Suomessa puhuta, ja suomenkielisiä arvioita on vaikea löytää. Kirjassa on 866 sivua, jotka on jaettu 106 lyhyeen lukuun. Sanasto on kohtalaisen helppoa, mutta käytin sanakirjaa ja lyijykynää apuna erityisesti hevosiin ja karjanhoitoon liittyvän sanaston selvittämiseksi. Lukioenglannilla kuitenkin pärjää. Tarina on niin kiehtova, että välillä unohdin lukevani englanniksi. Mielelläni näkisin, että tätä luettaisiin Suomessakin enemmän.
Entä ne siat? No, nehän vaelsivat muun lauman mukana, kaikkien yllätykseksi, perille asti. Laihtuivat toki matkalla, mutta lihoivat Missouri-joen äärelle perustetulla Hat Creek -farmilla, kunnes pojilla alkoi jouluna tehdä kinkkua mieli.
