Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kirjakevään yksi isoista yllättäjistä on Stefanie Tuurnan esikoisromaani Maamaa. Nuorille suunnatun säeromaanin asetelma on erityisen persoonallinen. Sen päähenkilö ja kertojanääni on suomalais-japanilainen lukiolaispoika Akira, joka sanelee tarinaansa isänsä nauhurille pitkien pyörälenkkiensä aikana. Niin, se olennainen juttu: Akira änkyttää.
Mutta miksi Akira haluaa kertoa tarinaansa? No, Akira on onneton. Häntä vaivaavat yksinäisyys – vanhemmat ovat eronneet ja enimmäkseen poissa kuvioista – painajaiset, syrjintä ja koulukiusaaminen. En kylläkään haluaisi käyttää termiä koulukiusaaminen, sillä kyse on oikeasti väkivallasta. Niin henkisestä kuin fyysisestäkin. Itse asiassa Akiran kohtaama vainoaminen on jo niin rankkaa, että rikosilmoitus tai useampi olisi vähintääkin paikallaan. Mutta Akira ei aio tyytyä tähän: hän haluaa maksaa takaisin, hän aikoo nousta syrjijiään vastaan, ja hän pyrkii tekemään piinalleen jotakin. Vaikeaa se on, mutta Akira ei luovuta.
Maamaa on hieno kertomus oman äänen löytämisestä, omaan itseen uskomisesta. Änkyttävä ja katkonainen kerronta on tarkasti valittu tehokeino kerronnalle, ja Stefanie Tuurna tekee erinomaista työtä Akiran erilaisuuden – ei, vaan erityisyyden! – esiintuonnissa. Kirjaa ei ole ollenkaan vaikeaa seurata, ja uskonkin sen soveltuvan erittäin hyvin myös esimerkiksi yläkoulussa tai lukiossa yhteisesti luettavaksi ja käsiteltäväksi teokseksi.
Maamaasta on olemassa myös äänikirjaversio. Itse luin kirjan perinteisenä tekstiversiona, mutta olisi kiinnostavaa tutustua äänikirjaan. Lukija Aksa Korttila on ollut varmasti valtavan haasteen edessä. Upea kirja!
