Salla Simukka: Punainen kuin veri

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Lumikki Andersson on lukiolaistyttö, joka löytää koulun pimiöstä kuivumasta rahaa, 500 euron seteleitä. Rahoista on pesty verta. Lumikki jättää rahat sikseen, koska ei halua sekaantua asiaan, mutta ei voi unohtaa niitä, ja hetkeä myöhemmin ne ovat kadonneet pimiöstä.

Lumikki näkee, kuka ne vei ja lähtee seuraamaan poikaa, joka johdattaa Lumikin kahvilaan ystäviensä luokse, joiden kanssa rahat löytyivät. Mistä veriset rahat – 30 000 euroa – Elisan pihalle ilmestyivät? Kenelle ne kuuluvat? Sattuneista syistä ystävykset eivät halua viedä asiaa poliisille, sillä silloin joutuisi selittelemään käsistä lähteneitä bileitä ja Elisan isäkin on poliisi ja tilanne on vähintäänkin hankala.

Lumikki jää kiinni vakoilemisesta ja joutuu sekaantumaan veristen rahojen arvoitukseen, vaikka ei haluaisi. Pian hän onkin jo aivan liian syvällä epämiellyttävissä tapahtumissa, kun rahojen perään aletaan kysellä ja Elisan kodin lähistöllä alkaa pyöriä miehiä pahat mielessään.

Punainen kuin veri yllätti. Odotin nimen ja ennakkojuttujen perusteella enemmän nyt niin suosittua satujen kierrätystä, mutta ei Punainen kuin veri mikään uusi Lumikki-tulkinta ole. Sen sijaan se on vauhdikas ja linjakas trilleri, joka tarjoaa jännittäviä käänteitä tiivissä paketissa.

Kyseessä on selvästi nuortenkirja ja tapahtumat ovat jännittävyydestään huolimatta sen verran kesyjä, että kirja sopii yläkouluikäisillekin, aikuiselle lukijalle Punainen kuin veri on vauhdikas kerralla luettava välipala.

Ei lainkaan hullumpi kirja, itse asiassa, ja tamperelaiselle lukijalle tapahtumien sijoittuminen Tampereelle on tietysti silkkaa bonusta. Lumikki-trilogian ensimmäinen osa on itsessään ehjä tarina eikä jää kesken, vaikka jättääkin vähän irrallisia langanpäitä, joista seuraava osa Valkea kuin lumi voi jatkaa.

Pisteet vielä näyttävästä kirjasta: sivujen reunat ovat kauniin verenpunaiset, kuten asiaan kuuluu. Kirjan kansista vastaa Laura Lyytinen, hienoa työtä.

Mikko

Kirjavinkkien päätoimittaja Mikko Saari pitää World Fantasy Award -voittajista ja suurten ideoiden scifistä. Mikko pelaa fanaattisella innolla monimutkaisia lautapelejä ja päätoimittaa Lautapeliopasta. Työkseen Mikko tietää WordPressistä kaiken, mitä tietää tarvitsee. Kaikki vinkit »

6 kommenttia

  1. Tämä oli tosiaan varsin hyvä, suosittelen lämpimästi yläkoulu- ja miksei lukioikäisillekin. Kyllä suomalaisetkin osaavat kirjoittaa!

  2. En ole kirjaa lukenut, mutta herätti kyllä mielenkiinnon. Vaikka onkin yläkouluikäisille ehkä enemmänkin tarkoitettu, oon kuitenkin niin lapsellinen että voin lukea.

  3. Ei tarvitse olla edes erityisen lapsellinen. Kyllä tämä tosiaan aikuistakin viihdytti, mukava pieni välipala.

  4. Ihan totta. Laitoin oman mielipiteeni ikäsuosituksesta vain siksi, että itse joudun tekemään paljon työtä etsiessäni luettavaa eri ikäisille lapsille ja nuorille. Hyvä kirja on hyvä, riippumatta siitä minkä ikäisille se on ensisijaisesti suunnattu. Itse olen lähempänä keski-ikää kuin nuoruutta, mutta pidän silti monista nuortenkirjoista. Ikäsuositukset on enemmänkin siksi, että suojelemme lapsia liian rajulta tekstiltä.

  5. Oiva kirja rannalle myös aikuisellekin. Ja kiva tietää mistä puhutaan ja mitä omat mukulat lukee.

  6. Ihmettelen kovasti tämän kirjan valtavaa suosiota ja hienoja arviointeja.
    Dekkareiden lukija tästä kirjasta löytyi niin monta ”kömmähdystä”, etten voi antaa niitä anteeksi.
    Toki kirjan loppuun luin ja mielenkiinnolla odotan ensi kuussa sille jatkoa, jonka tietenkin luen mielenkiinnolla.
    Olihan kirjassa toki hyvääkin. Henkilöhahmot jätettiin ehkä tarkoituksella sen verran ohuiksi, että niille saataneen lihaa luiden ympärille seuraavissa kirjoissa. Ainakin päähenkilölle.
    Itse en näe tätä kyllä millään enää lukioikäisten kirjana.
    Tosin en tiedä, mitä kirjoja nykyään luetetaan nuorilla koulussa. Vertailukohteena oma yli kolmenkymmenen vuoden kokemus.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *