Salla Simukka: Valkea kuin lumi

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Punainen kuin veri -kirjasta tuttu Lumikki on Prahassa toipumassa kaikessa rauhassa edellisen kirjan jännittävistä tapahtumista, kun hän kohtaa nuoren naisen, Zelenkan, joka väittää olevansa Lumikin sisko. Lyhyt ja kiihkeä suhde Prahassa, vahinkoraskaus, salaisuuksia ja nyt sattumanvarainen kohtaaminen.

Lumikki viettää aikaa Zelenkan kanssa. Zelenka asuu jonkinlaisessa kommuunissa, jota hän nimittää perheeksi. Perhe vaikuttaa omituiselta, ja herättää Lumikin mielenkiinnon.

Lumikki ei olekaan ainoa perheestä kiinnostunut. Tapahtumiin liittyy toimittaja Jiři Hašek, joka tekee juttua askeettisesta lahkosta tai kultista. Haastateltavat vain ovat vastahakoisia, ja kun Jiřin haastattelema mies katoaa ennen kuin hän ehtii jututtaa tätä kameroiden edessä, juttu saa kiperämmän käänteen. Lumikki näkee, mitä miehelle tapahtuu, ja tämä tuo Lumikin ja Jiřin yhteen.

Valkea kuin lumi on jälleen kerran vauhdikas, jännittävä ja hengenvaarallinen seikkailu. Siinä sivussa valotetaan Lumikin taustaa ja syvennetään tämän hahmoa. Kolmatta Musta kuin Eebenpuu -osaa pohjustetaan tämän kirjan lopussa sen verran mielenkiintoisesti, että pakkohan siihen on tästä jatkaa, kunhan kirja ensi keväänä ilmestyy.

Mikko

Kirjavinkkien päätoimittaja Mikko Saari pitää World Fantasy Award -voittajista ja suurten ideoiden scifistä. Mikko pelaa fanaattisella innolla monimutkaisia lautapelejä ja päätoimittaa Lautapeliopasta. Työkseen Mikko tietää WordPressistä kaiken, mitä tietää tarvitsee. Kaikki vinkit »

3 kommenttia

  1. Punainen kuin veri ei herättänyt minussa suuria intohimoja. Luin sitä ehkä suurennuslasin läpi, kun sitä oli niin kovin etukäteen hehkutettu ja mainostettu käänöösoikeuksien myyntiä kymmeniin maihin.

    Ilman kummioisempia odotuksia lähdin lukemaan tätä seuraavaa osaa. Ehkä se sen vuoksi tuntuikin paremmalta.
    Kovin yksinäinen Lumikki vain edelleen on. Toivoisi hänelle ystävää.
    Edelleen perheen menneisyys ja salaisuudet jätetään sen verran kutkuttavasti auki, että kyllä se viimeinen osa on luettava. Jos sieltä jotain ”yllätystä” paljastuisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *