Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Gotlannissa asuva eläkeläispoliisi Tryggve Fridman lahjoittaa ystävälleen, eläkkeellä olevalle opettajalle Anki Karlssonille syntymäpäivälahjaksi matkan Itävaltaan. Anki asuu lähellä Tryggveä, ja he ovat yhdessä lähes päivittäin. Molemmat harrastavat luonnossa liikkumista ja rakastavat hyvää ruokaa. Heille molemmille tärkeitä perheenjäseniä ovat eläimet. Tryggvellä on koira, Ankilla kaksi hevosta.
Anki innostuu matkasta, mutta häntä huolettaa jättää rakkaat hevosensa toisten hoidettaviksi. Tryggve on kuitenkin järjestänyt hevosten hoitajaksi Ankin entisen oppilaan Karsten Lindgrenin. Tryggven koiraa tulee puolestaan hoitamaan konstaapeli Camilla Persson, Tryggven entinen työkaveri, joka voi auttaa myös hevosten hoidossa tarvittaessa, sillä hänellä itselläänkin on hevosia.
Matkaa suunnitellessaan Anki ja Tryggve tapaavat gotlantilaisen vanhan suvun jäsenet, joilla myös on matkasuunnitelmia. Heidän on tarkoitus järjestää koko perheen matka juhlistaakseen suvun vanhimman jäsenen, perheen vanhan isännän syntymäpäivää.
Ensimmäinen kolmannes kirjasta on matkan suunnittelua. Samalla tutustutaan Öbergin suvun perheenjäseniin. Öbergien tila Skrädarve sijaitsee Gotlannin pohjoispuolella. Tilan juuret ulottuvat 1700-luvulle. Tilan vanha isäntä on Gert Öberg. Muita elossa olevia perheenjäseniä on kaikkiaan kymmenen.
Joskus voi sanoa, että dekkarin tapahtumat pyörivät ruuan ympärillä, niin tässä kirjassa asia on juuri niin. Syödään gotlantilaista, itävaltalaista ja slovakialaista ruokaa niin ravintolassa, ruokarekan pihapöydissä kuin retkieväinäkin. Eikä juomapuolestakaan ole pulaa. On kuohuviinit, ja väkevät. Ja joka käänteessä kahvia. Samoin maisemat kuvaillaan tarkasti, ylistäviä sanoja säästelemättä. Kohteliaisuuksiakin riittää yllin kyllin. Vanhat ystävykset Anki ja Tryggve kehuvat kilvan toisiaan, ja kiittelevät toistensa taitoja.
Öbergien suvussa ei perheenjäseniä kehuta. Välit ovat huonot, ja niitä kärjistää erityisesti se, että perheen poika Erik tuntee olevansa kahlittu tilanhoitoon, josta ei välitä tuon taivaallista. Perheen tytär on päättänyt, että perheen yhteinen matka on juuri sitä mitä he tarvitsevat.
Anki nauttii lomastaan. ”Tänä aamuna, kun hän oli vetänyt verhot auki, näkymä melkein salpasi hänen hengityksensä: Alppien huiput, pieni kylä ja sen keskellä oleva kirkko. Kaikki oli täydellistä.”
Toinen osa kirjasta onkin Itävaltalaiskylän ja nähtävyyksien ihailua. Antoisia keskusteluja ystävysten kesken, ja ehkäpä vähän tunteiden syvenemistäkin. Niin kauan, kunnes kaikki muuttuu. Hotellissa tapahtui rikos, ja jotain ikävää on tapahtunut myös Ankin kotona.
Kirjan kolmannessa ja viimeisessä osassa tapahtumat sijoittuvat taas Gotlantiin ja kotioloihin. Öbergien huonot ja riitaisat välit eivät tokene matkan jälkeenkään, ja Anki ja Tryggve saavat yhdistää voimansa ratkaistaakseen rikokset.
Suomennoksessa välillä häiritsee, etteivät suomalaiset sanonnat tunnu olevan kääntäjälle tuttuja. Alkutekstiä on suomennettu sanasta sanaan, vaikka niille olisi selkeät vastineet omassa kielessämme. Kirjan nimi ei tule esiin tarinassa, vaan lukija saa jäädä pohtimaan, mitä kaikkea nimi pitää sisällään.
Menneiden surujen summa on Marianne Cedervallin Mullvaldsin murhat -sarjan seitsemäs, itsenäinen osa.
