Erlend Loe: Muleum

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Julien perhe menehtyi lento-onnettomuudessa Afrikassa, perille pääsi vain jäähyväistekstiviesti. Nyt Julie on yksin ja itsetuhoinen, mutta varakas nuori nainen. Hänellä on upea asunto ja apunaan puolalainen Krzyzstof, joka huolehtii talosta ja viihdyttää tavallaan Julietakin. Julie kuitenkin etsii vain yhtä hyvää ja varmaa keinoa tappaa itsensä kuluvan vuoden aikana.

Kaikki kuitenkin epäonnistuu, tavalla tai toisella. Mukaan tulevat psykogeir, joka on yksinkertainen ja höynäytettävissä sekä muut auttavat tahot. Itsemurha ei onnistu ja Julie ajautuu itsemurhakandidaattien lehden päätoimittajaksi, alkaa matkustella, harrastaa omituisia suhteita sekä löytää uuden tilaisuuden itsemurhaan — ja epäonnistuu siinäkin.

Julie alkaa myös pitää päiväkirjaa. Taustalla soi koko ajan Antony and the Johnsons (suosittelen kokeilemaan!). Lopulta hän lähtee matkalle, matkalle jolta ei aio palata — ainakaan hengissä. Kun kuoleminen ei onnistukaan millään, Julie löytää lopulta elämänhalunsa.

Julie yrittää itsemurhaa muun muassa nälkiintymällä (ei, liian tuskallista) ja tartuttamalla itseensä lintuinfluenssan. Välillä hän poikkeaa talviolympialaisten innoittamana Soulissa tapaamassa pikaluistelun moninkertaista olympiamitalistia Ahn Huyn-soota. Lyhyt suhde on seksuaalinen ja hieman myöhemmin Julie saa tietää olevansa raskaana.

Edelleen hengissä pysyvä Julie juoksee Lontoon maratonin ja päättää matkustaa jonnekin vaaralliseen paikkaan tullakseen edes ammutuksi. Omaisuutensa hän on testamentannut nimeään kantavalle itsetuhoisten tukisäätiölle.

Kaikesta huolimatta kirja päättyy onnellisesti. Ja kirjan nimi, Muleum… pienenä tyttönä Julie kutsui jokaista ulkomaista museota muleumiksi. Koko perhe käytti tätä tapaa ja ehkä se vielä voisi periytyä eteenpäinkin!

Taattua Loea, aivan minun mieleiseni kirja jälleen kerran. Itkunauruhuutoa, totuuksia norjalaisista ja mielipidelääkkeistä, psykiatrisesta hoidosta ja sen tasosta sekä muutakin groteskia, absurdia ja mustaa huumoria. Minä pidin tästä ja suosittelen kaikille — ehdoton must Loesta pitäville sekä ankeina aikoina jopa itsetuhoa harkitseville!

Irja

Irja ei vierasta mitään kirjallisuuden genreä, mutta pitää eniten hyvistä elämäkerroista, trillereistä, kauhusta, jännäreistä, yhteiskunnallisesta ja poliittisesta kirjallisuudesta. Lukenut kaiken käsiinsäsaaman 4-vuotiaasta lähtien. Vinkkaa noin 20 % lukemastaan. Kaikki vinkit »

3 kommenttia

  1. Joo, tämä oli kyllä hyvä kirja. Loe pääsi kauniisti kiinni rikkaan orvon tytön sielunelämään, ja vakavasta aiheesta huolimatta tarina kulkee hirtehisen hauskana ja oivaltavana loppuun asti. Muleum on yksi Loen parhaista.

  2. Pakko jättää eriävä mielipide, omasta mielestäni kun tämä oli Loelta aikamoinen rimanalitus. Ainut hyväpuoli oli että hän ei sentään ollut tuhlannut tarinaan kovin montaa sivua. Toivottavasti Loen seuraava kirja on niin hyvä että pyyhkii Muleumin jättämän pahan maun mielestä.

  3. Samaa mieltä edellisen kommentoijan kanssa. Pidin tätä selvästi huonompana kuin aikaisempia kirjoja. Loelta on tulossa uusi kirja suomeksi syksyllä, saa nyt sitten nähdä millainen se on.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *