Pienkustantamojen hyvätkin kirjat menevät helposti ohi silmien. Onneksi on tunnustuspalkintoja, joiden kautta niitä voi bongata. Satu Tammelan esikoisromaani Murtumia sai kunniamaininnan Punni-palkinnossa. Punni nostaa lasten- ja nuortenkirjojen joukosta esille esikoisteoksia ja mielenkiintoisia avauksia, ja tähän Murtumia istuu hienosti.
Säeromaani kertoo yläkoulun aloittavasta Fridasta. Kesäloman jälkeen asiat tuntuvat muuttuneen. Paras ystävä Liina ei ole enää sama kuin ennen: entisten keijukaisleikkien sijasta Liinan mielenkiinto kohdistuukin poikiin. Kuvioihin tulee Nino, ärsyttävä poika, joka herättää Liinan huomion – eikä Fridakaan lopulta pysty suhtautumaan Ninoon ihan neutraalisti.
Samaan aikaan Fridan kotona perheen yhtenäisyys alkaa säröillä. Murtumia kuvaakin hienosti rosoja sekä ystävyyssuhteissa että perhesiteissä. Elämä kuitenkin jatkuu, vaikka asioihin tulee muutoksia. Yleisote teoksessa on kaikista suruista ja murheista huolimatta positiivinen.
Romaneja kohtaa nuortenkirjoissa harvakseltaan. Sekin antaa oman lisäarvonsa Murtumille: Nino kuvataan hyvin, stereotyyppeihin sortumatta, mutta tuoden esille romanikulttuurin ominaispiirteitä.
Säeromaanien joukossa Murtumia asettuu sinne helpompaan ja selkeämpään päähän. Runomuodolla ei revitellä, eikä esimerkiksi tekstin asettelua sivuille juuri käytetä tehokeinona. Molemmille suunnille on paikkansa: Murtumien kaltaiset vähän selkokirjaa muistuttavat säeromaanit ovat helppolukuisuudessaan paikallaan heikommille lukijoille, mutta maistuvat myös sujuvammille lukijoille.