Oivallinen Muru ja minä -trilogia päättyy tähän kirjaan, jossa tarinan päähenkilö lähtee Muru-koiran kanssa tapaamaan isosiskoaan Maijaa suurkaupunkiin. Maija rakastaa valoja, vilinää, katuja, melua ja muukalaisia. Päähenkilö tietysti pelkää kaikkea. Isosisko rakastaa sitä, että ihan mitä vaan voi tapahtua ihan milloin vaan, ja toiselle se on mitä pelottavinta.
Isosisko tuuppaa Murun ja päähenkilön hetkeksi koirapuistoon ostoksilla käymisen ajaksi odottamaan. Koirapuistossa on pimeää ja hurjan näköisiä kaupunkikoiria. Kaikki ei kuitenkaan ole sitä, miltä aluksi näyttää, ja koirapuiston kaikista suurin ja hurjimman näköinen koira osoittautuukin lempeäksi – ja Murulla ja tällä isolla koiralla onkin paljon puhuttavaa keskenään.
Lena Frölander-Ulfin raapekartonkitekniikalla toteuttama kuvitus on jälleen kerran aivan ensiluokkaista. Suurkaupungin tunnelma on erilainen kuin trilogian aloittaneessa Minä, Muru ja metsä -kirjan pimeä metsä tai Isä, minä ja Meri -kirjan merenalaiset näkymät, mutta sama lempeys, ystävällisyys ja hyvän näkeminen siellä, mikä ensi alkuun vaikuttaa pelottavalta yhdistää näitä kolmea kirjaa.
Kirjasarja erottuu tekniikkansa puolesta muista kotimaisista lasten kuvakirjoista. Sisältönsä sydämellisyyden puolesta se on myös paikkansa ansainnut.








