Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Sisarukset Saba ja Sarina kuuluvat paimentolaisklaaniin, joka viettää ison osan vuodesta Gibatin tasangolla. Klaani elää paimentolaiselämää, mutta on myös yhteydessä Gibatin muuhun kulttuuriin ja hankkii lisäelantoa myymällä villaa ja käsitöitä Gibatin kaupunkeihin ja tarjoamalla tasangolla matkaaville turvallisen yösijan ja opastusta.
Mutta sitten sisarusten isä, klaanin johtaja Lootu, myy yhden klaanin lapsista rikkaalle ohikulkijalle palvelijaksi. Tämä on iso järkytys, etenkin lapsille, mutta myös monille muille klaanissa. Lootun ote klaanistaan on kuitenkin tiukka ja perustuu paljolti pelkoon, jota lietsovat Lootun verenhimoinen koira ja kovaotteiset kätyrit. Sisarusten äiti Unna on kuollut jo aikaa sitten, ja välit Lootun uuteen puolisoon Maaraan ovat huonot. Ei siis ole mahdotonta, että Lootu myisi omatkin lapsensa.
Kun klaani sitten lähtee kesäksi kohti metsäleiriä, sisarukset pyytävät lupaa ratsastaa edeltä valmistamaan leiripaikkaa muille. He saavat luvan. He kohtaavat leiripaikalla muita ihmisiä. Se on vaarallista: Lootu on moneen kertaan painottanut, että muut klaanit ovat uhka. Muita klaaneja ei koskaan kohdata. Toinen klaani osoittautuu kuitenkin mukavaksi ja lapsille selviää asioita, joita heiltä on pidetty salassa. Käy ilmi, että tyttöjen äiti oli ollut klaanin oikea johtaja, ei Lootu, ja että Sarinan pitäisi olla jo uusi johtaja. Käy myös ilmi, että tyttöjen ranteissa olevat palmikkonauhat, jotka suojelevat heitä pohjoisen pahalta matriarkalta, ovatkin sitä varten, että ne tukahduttavat lasten taikavoimat.
Niin, Gibatin lapsilla ja aikuisillakin on taikavoimia, mutta jostain syystä Lootun klaanissa sellaista ei hyväksytä. Ilmeisesti klaanissa on moni muukin asia vialla. Tyttöjen äidin kuolemakin tulee uuteen valoon. Onko hän todella kuollut, ja mitä osaa Lootulla asiassa oli? Miten Saba ja Sarina aikovat tästä eteenpäin jatkaa? Alistuvatko he yhä Lootun hirmuvaltaan? No, kirja olisi aika lyhyt ja tylsä, jos vastaus tähän kysymykseen olisi kyllä, joten totta kai Saba ja Sarina nousevat kapinaan.
Siitä saa alkunsa kiehtova seikkailu, joka laajenee kokonaiseksi fantasiatrilogiaksi. Malin Klingenberg on tähän asti ollut minulle tuttu Maria Sannin kanssa tekemistään erinomaisista kuvakirjoista (Luuranko, Viisi hauvaa, Karkulaiset ja Vanhukset), joita kaikkia suosittelen lämmöllä. On siis ilo havaita, että romaanimuoto sujuu Klingenbergiltä samalla varmuudella. Tasangon tyttäret on perinteistä fantasiaa ja kasvukertomusta tyrannin varjossa, eikä sen aiheissa sinänsä ole uutta. Tutut ainekset on kuitenkin järjestelty oikein toimivaan muotoon ja on mainiota, että isäänsä vastaan kääntyvät tällä kertaa tyttäret eivätkä pojat.
Klingenberg kiittelee kirjan lopussa ystäväänsä Maria Turtschaninoffia. Olisiko ystävysten kesken palloteltu ideoita? Tasangon tyttäret nimittäin tuntuu nuoremmille lukijoille suunnatulta versiolta Turtschaninoffin Anachésta tai Arrasta: asetelma on kovin tutunoloinen sieltäkin. Gibatin tarinat -sarjan kohderyhmä on tosiaan Turtschaninoffin kirjoja nuorempi: noin 9–12-vuotiaat kirjanahmijat nauttivat näistä varmasti.
Kirjan suomennoksesta vastaa Outi Menna, joka onkin suomentanut valtaosan Klingenbergin teoksista. Tyyli lienee siis jo hyvin tuttua, ja lopputulos on helposti luettavaa ja hyvin tunnelmansa välittävää tekstiä. Kirjassa on Eeva Nikusen kuvitus, joka kansikuvan lisäksi rajoittuu kirjan tärkeimmät hahmot esitteleviin mustavalkoisiin muotokuviin kirjan alussa. Ne lienevät lapsilukijoille mukava lisä.
Tämä Gibatin tarinoiden avausosa ilmestyi vuonna 2024 ja voitti vuoden 2025 Runeberg Junior -palkinnon. Trilogian toinen osa Veljeni Veli ilmestyi vuonna 2025 ja kolmas ja viimeinen osa Aallokon lapset ilmestyy nyt kesäkuussa 2026.
