Leikimme puistossa vain silloin kun on valoisaa, koska pimeällä sinne tulevat vanhukset.
Vanhukset ovat epämiellyttäviä ja pelottavia, he sylkevät maahan, heittelevät roskia luontoon, kirjoittavat rumia sanoja kepillä hiekkaan ja nojailevat seiniin. Kuka sellaista kestää! Joskus kuitenkin illan lähestyessä on tylsää ja puistoon haluaisi mennä, vaikka lähestyvä pimeys ja vanhukset pelottavatkin.
Kokeneet kuvakirjataiturit Malin Klingenberg ja Maria Sann kuvaavat hienosti lasten kokemuspiiriä. Puiston toista rengaskeinua ei voi käyttää, koska vanhukset ovat piilottaneet sinne veitsen. Näin on Ebba kuullut ja tottahan se silloin on. Tällaisia uskomuksia ja pelkoja oli varmasti itse kullakin.
Kirjan kuvitus on taitavaa. Jo kansikuva on erinomaisen vakuuttava: auringonlaskun edessä seisova, pitkät varjot eteensä heittävä vanhuskolmikko on sopivasti pelottava. Kirjan isopäiset lapsihahmot ovat ilmeikkäitä. Kuvituksessa on vaihtelua, esimerkiksi vaikuttavia koko aukeaman lähikuvia ja hienoa iltatunnelmaa.
Kun tarina vielä päättyy voitokkaaseen nuottiin, joka jättää vähän pelottavasta kirjasta suorastaan riemukkaan jälkimaun, ei voi kuin todeta Vanhukset loistokkaaksi onnistumiseksi.
