Unni Drougge: Pahuudella on rakkauden kasvot

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Omaelämänkerrallinen romaani Unnista, todella Unni Drouggesta itsestään. Alussa hän elää yhdessä viiden hauskan ja erilaisen lapsensa kanssa väkivaltaisen ja koskettavan eron jälkeen. Hän on vakiinnuttanut asemansa kirjailijana sekä luennoitsijana. Elämä tuntuu taas jatkuvan lähes normaalina, kunnes hän tapaa itseään nuoremman Nicklaksen.

He rakastuvat toisiinsa mielettömästi, kritiikittömästi, mutta kohta suhde alkaa vääristyä sairaaksi ja muuttuu myös väkivaltaiseksi. Ulospäin pariskunta on vielä onnellinen, mutta kotona tilanne kurjistuu entisestään. Unni luopuu myös lapsistaan, vain yksi muuttaa hänen kanssaan Nicklaksen luo heidän yhteiseen kotiinsa. Muut asuvat entisen miehen luona. Hiljalleen, lyönti lyönniltä ja solvaus toisensa jälkeen Unni menettää otteensa kaikkein tärkeimmistä asioista: lapsistaan, ystävistään, kirjoittamisestaan. Hänelle ei jää enää mitään omaa, mikä lienee miehen tarkoituskin.

Unni yrittää olla kaikessa mieliksi Niclakselle, auttaa tätä jopa luomaan uraa kirjallisena agenttina ja uhraa samalla oman uransa. Hän tekee kaiken, mitä Nicklas vain osaa tai kehtaa pyytää. Unni jopa tunnustautuu alkoholistiksi, vaikka hän ei terapeuttinsa mielestä sitä ole. Nicklas ei vain voi sietää Unnin lausahduksia humalassa, totuuksia. Nicklas itse ei tiedä, mitä tehdä elämälleen ja innostuu milloin mistäkin — toisten kustannuksella.

Onneksi muut eli vielä jäljellä olevat ystävät ja jopa kustantajapiirit huomaavat Niclaksen olevan paitsi tasapainoton ja sairas, myös valehteleva, toisia hyväksi käyttävä kiipijä. Unni itsekin saa lopulta tarpeekseen ja väistämätön ero on edessä. Ero, joka tekee varmasti erittäin kipeää, mutta on elinehto. Unni alkaa olla jo lähes itsetuhon partaalla. Kirjassa Unnin oman kertoman välissä risteää lyhyinä kappaleina vanhimman pojan, Goggen, kommentit äidin eri elämäntilanteista viisaasti ja jopa ymmärtävästi — vaikkakin hiukan ihmetellen ennen niin vahvan äidin outoa muuttumista.

Kirjailija itse kertoo mitään säästämättä, miten rakkauden voima voi muuttua tuhoavaksi ja miten voi selviytyä helvetillisestä tilanteesta. Hän kertoo, miten hän koki elämänsä tuolloin ja löysi ulospääsyn. Hän päätti olla rehellinen itselleen ja muille. Maailmassa on paljon huonosti kohdeltuja, fyysisesti ja psyykkisesti pahoinpideltyjä naisia, jotka ovat joutuneet samaan tilanteeseen useampaan kertaan. Hän haluaa paljastaa kaiken; erotiikan, vihan, itsetuhoisuuden, katteettomat lupaukset, väkivallan eri keinot. Lisäksi hän haluaa tuoda esiin jotakin, mitä useat eivät tule ajatelleeksi: pitkään kestäneestä sorrosta toipuminen on vaivalloinen ja erittäin pitkä prosessi.

Kirja on osin pelottavan vastenmielinen, mutta äärettömän rehellinen ja tosi tilitys siitä, miten nainen jää väkivaltaiseen suhteeseen kestäen kaiken niskaan syydetyn omina virheinään ja vikoinaan. Suosittelen väkivaltaa ihmissuhteissa itse kokeneille ja toki kaikille muillekin. Tällainen voi ihmismieli olla raadollisimmillaan, rakkaimman hyväksikäyttäjänä ja lähes toisen elämän tuhoajana.

Irja

Irja ei vierasta mitään kirjallisuuden genreä, mutta pitää eniten hyvistä elämäkerroista, trillereistä, kauhusta, jännäreistä, yhteiskunnallisesta ja poliittisesta kirjallisuudesta. Lukenut kaiken käsiinsäsaaman 4-vuotiaasta lähtien. Vinkkaa noin 20 % lukemastaan. Kaikki vinkit »

4 kommenttia

  1. Niin, tämähän poiki ruotsalaismediassa ”Nyt puhuu Niclas Salomonsson” -tuotannon ja muuta oheisohjelmaa…

  2. Kirjoja voi lukea monella tavalla (eikä mikään niistä ole väärä). Minä en jaksanut ottaa tätä kirjaa vakavasti. Drougge ironisoi, liioittelee ja ehkä joskus valehteleekin. Ne ovat tietenkin teho- ja etäännyttämiskeinoja, mutta jäin miettimään, missä oli tunteiden aitous ja miten näkyi se suuri rakkaus. Pintapuoliset, ilkeät ihmiset soppailevat, syövät, lyövät, naivat, vatvovat ihmissuhteitaan ja käyvät terapiassa. Kirja menetteli kyllä puistattavan maailmansa ajan- ja tapainkuvauksena…
    Juttu tuli selväksi ensimmäisen sadan sivun aikana, loppu kolme- ja puolisataa sivua oli ajanhukkaa, ja ehkä alkukin. (En toki ostanut kirjaa.)
    Miksei Drougge muotoillut kirjaa fiktioksi? No siksi että tositarinalla kostaa ja rahastaa paremmin. Säälittävää. En puolusta perheväkivaltaa. Mutta siitä pitää vain kävellä ulos. Tässähän mies lopulta lopetti suhteen. Senkö tämä bimbo sitten kostikin 😀

  3. Kirjan juuri luettuani – kokonaan.
    Kyllä se vain oli niin, että Unni suhteen lopetti.

    Kirja kannattaa lukea – kokonaan. Itse en ole kyseisenlaisessa parisuhteessa elänyt, onneksi.
    Kirjaa lukiessa mietti, miten sellaisesta suhteesta pystyisi pois lähtemään, jos sellaiseen joutuisi.

  4. Luinhan minä kirjan – kokonaan. Annoin sille mahdollisuuden. Mutta kuten suomalainen sanaparsi sanoo, ei paska punniten parane. Sat sapienti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *