Richard A. L. Jones: Pehmeät koneet : Nanoteknologia ja elämä

Pehmeät koneet

Osta kirja itsellesi

Richard A. L. Jonesin Pehmeät koneet : Nanoteknologia ja elämä on maallikoille suunnattu tietokirja, joka pyrkii kertomaan nanoteknologiasta ja sen sovelluksista.

Näin tämän kirjan Helsingin kirjamessuilla ja laitoin lukulistalle, koska välillä pitää lukea luonnontieteiden teoksia, jotta mielessäni olisi muutakin kuin humanismia. Scifin fanina tiesin jonkin verran nanoteknologiasta, joten aihekin kiinnosti.

Kun aloin lukemaan tätä kirjaa, huomasin miten erilainen luonnontieteellisten kirjojen kerronta on verrattuna humanistisiin kirjoihin. Vaikka tämä kirja on tarkoitettu maallikoille, alussa piti oikein keskittyä siihen, mitä Jones oikein selittää. Olin viime kesän jälkeen lukenut paljon kirjoja natseista ja yhteiskunnallisista ilmiöistä. Siinä välissä aivot näköjään alkavat tottua tietynlaiseen tekstiin. Pääsin kuitenkin nopeasti mukaan kirjaan.

Pehmeät koneet ei kerrokaan vain nanoteknologiasta, vaan kirjailija oli niin ystävällinen, että kertaa samalla lukion fysiikkaa ja kemiaa, jota en ole lukenut sitten lukion, joten aika moni juttu oli unohtunut. Ymmärtääkseen nanoteknologiaa on ensin ymmärrettävä, miten eri aineet toimivat nanoskaalassa.

Olin kuitenkin hieman lapsellisen pettynyt, että käytännössä nanoteknologia ei tarkoitakaan pikkuruisia metallisia robotteja, vaan enemmänkin aivottomia molekyyliseoksia, jotka on rakennettu reagoimaan ympäristöön tietyllä tavalla, joka on hyödyllinen lääketieteelle. Ei niin romanttisen seksikästä meininkiä kuin vaikkapa Michael Crichtonin romaanissa Saalistaja, vaan tässä kirjassa suurin osa nanoroboteista on vain keinotekoisesti koottuja proteiiniketjuja tai bakteerin kaltaisia yksinkertaisia keinotekoisesti koottuja eliöitä.

Toki kirjan lopussa on luku omistettu metallista rakennetuille tekoälyllä varustetuille nanoroboteille, joita scifi-kirjoissa esiintyy, mutta se on puhtaasti spekulaatiota. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että vielä ei ole kyetty rakentamaan niin pieniä prosessoreja, että ne mahtuisivat proteiinimolekyylin kokoiseen kappaleeseen. Kirjailija jopa epäilee hieman, että fysiikan lait tulevat vastaan. Mooren laki kahden vuoden jaksosta, jossa transistorit kutistuvat entisestään ei voi jatkua loputtomiin. Sen sijaan proteiiniketjuja tai putkiksi rullattuja hiilimolekyylejä on jo olemassa.

Mutta Jones on niin taitava kirjailija, että hänen selostuksensa eri nanorobottien kemikaalisista ja fysikaalisista ominaisuuksista ovat todella jännittäviä. Yksi kirjan punaisista langoista onkin juuri se, että nanomittakaavassa aine reagoi eri tavalla kuin suuremmassa koossa. Tuntuu vähän tyhmältä, mutta en tiennyt tai muistanut tätä!

Kirjailija ottaa hyvin maanläheisen esimerkin ja kertoo, että Richard Fleischerin vuoden 1966 scifi-elokuvan Fantastinen matka nanosukellusvene ei pystyisi kulkemaan verenkierrossamme olleenkaan potkureilla, koska nanomittakaavassa vesimolekyylit ovat aika raskaita limaisia klönttejä! Liikkuakseen verenkierrossa nanorobotin on käytettävä kokonaan erilaista liikkumistapaa kuin suuremmassa mittakaavassa. Tästä kirja pääseekin kertomaan, miten erilaiset virukset, bakteerit, solut ja molekyylit kulkevat ihmisen verenkierrossa.

Pehmeät koneet ei siis kerro vain uudesta ja uljaasta teknologiasta, joka jo on todellisuutta joissakin aloissa, vaan se on fysiikan, kemian ja mikrobiologian kertausta. Se on myös todella monipuolinen ja hauska kirja, kun kirjailija on ujuttanut kaikenlaisia nörttivitsejä ja henkilökohtaisia anekdootteja, jotta lukeminen ei menisi vain akateemiseksi selostukseksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.