Kainuun rauhassa alkaa tapahtua outoja asioita. Paikallisen eläkeläispariskunnan Seijan ja Tarmon pihalle tulla tupsahtaa kuin tyhjästä pieni, likainen ja huonosti puettu poika, joka ei osaa ollenkaan puhua eikä juuri muutenkaan ilmaista itseään. Lämminsydämiset Seija ja Tarmo ottavat hänet hoteisiinsa, mutta kommunikointi antaa odottaa itseään, vaikka apuna ovat myös lastensuojelutyöntekijä Ansku ja poliisi Minna.
Mutta onko tuntemattomalla pojalla jotain tekemistä keskellä metsää asustavan yhteisön kanssa? Kylän asukkaita, omavaraisuuteen pyrkiviä ekoihmisiä, pidetään tavallisen kansan keskuudessa aika tavalla outoina ja omituisina. Yhteisöön on viimeksi muuttanut etelästä valokuvaaja Gloria teini-ikäisen poikansa Luukaksen kanssa; Gloria tuntee vapautuvansa entisistä kahleistaan, avioliitosta ja vaihtelevista terapiasuhteista ja yleisestä oravanpyörästä, muttei kaikki ole uudessa kodissakaan pelkkää idylliä. Käärmeitä luikertelee paratiisiin sekä sisältä että ulkoa. Jälkimmäisistä tunnetuimpia ovat tietenkin koronapandemia keväällä 2020 sekä pari vuotta sen jälkeen tapahtunut Venäjän hyökkäys Ukrainaan, joiden molempien vaikutukset näkyvät myös Toivolan kylän lintukodossa.
Suden lapsien kerronta kulkee kahdessa aikatasossa: Seijan, Tarmon ja tuntemattoman pikkunassikan kohtaaminen sijoittuu kevääseen 2023, ja Toivolan kylän tapahtumat alkavat jo vuodesta 2019 ja siis Glorian muutosta ekoyhteisöön. Johanna Holmström osaa jännittävällä tavalla kuin vaivihkaa liudentaa näiden aikojen välisen eron, niin että lopussa kummatkin tahot ovat siirtyneet vuoteen 2023. Myös kirjan miljöökuvaus on aitoa, Kainuun luonto elää ja hengittää, ja vaikken ole itse kyseistä ympäristöä kokenutkaan, se tuntuu jotenkin oudolla tavalla tutulta, ikään kuin arkkityyppiseltä suomalaismaisemalta.
Mitä sitten henkilökuvaukseen tulee, niin uutta elämää kiihkeästi etsivä Gloria, teoksen eittämätön päähenkilö, ei ole mielestäni kuitenkaan kerronnan mielenkiintoisin hahmo, koska hänessä on jotain vähän liiankin yleistettyä ja odotettavaa. Käyttääkseni hieman kummallista vertausta Gloria on kuin Kallaksen Sudenmorsian, mutta ilman tämän villeyttä ja alkukantaisuutta. Sen sijaan romaanin niin sanotut tavalliset ihmiset, Seija ja Tarmo sekä Minna-poliisi työparinsa Timon ja puolisonsa Iivon kanssa, ovat kovasti uskottavia, harvoin mutta varmoin viivoin piirrettyjä.
Johanna Holmström on hyvin kiinnostava kirjailija, jonka tuotantoon on kuulunut esimerkiksi romaaneja (Sielujen saari), novelleja (Selkounien käsikirja) ja kirjailijaelämäkerta Märta Tikkasesta. Nyt tämän uuden kirjan takaliepeessä luvataan, että Suden lapset aloittaa Kainuuseen sijoittuvan jännityssarjan. Jäämme odottamaan.