Frida Gråsjön Rosnäs-sarjan neljännessä osassa tapaamme Dinan, joka vilahti tv-tuottajan hommissa kirjassa Kuplia kulisseissa. Hänellä oli silloin lyhyt romanssi, jota tarinassa sivuttiin ja siivoiltiin, ja jonka kohtaamista terapiassa nyt Synkkien sydänten kesälaitumessa suositellaan. Eipä suhde omaan pomoonkaan tv-tuotannossa varsinaisesti Dinaa tue ammatillisesti kuin muutenkaan.
Parasta siis ottaa kaikki kertyneet lomat, 13 viikkoa, koska tuon pomon kanssa ei tv-tuotannon tiloissa huvita enempää iltoja istua. Edullinen mökki löytyy, kun nettiä vilkaisee nopsasti, ja ei kun kamat kasaan ja menoksi. Aika monta t-paitaa on viisasta pakata niin pitkälle matkalle…
Dina kiskoo matkalaukkuaan bussilta perille melkoisen työlään kävelymatkan ja toteaa perillä, että vuokranantaja ei meinaa päästää häntä mökkiin. Kyselee vain, että tässäkö luulet asuvasi.
Olisi pitänyt malttaa lukea se ilmoitus tarkemmin. Dina on vuokrannut aitan, johon kuuluu huussi ja ulkosuihku. Vaivaisen huoneen kokoisessa asumuksessa on pikkuiset keittiövalmiudet, mikro ja keittolevy. Viinikaapista mukaan pakatut erikoisuudet taitavat tulla hyvään tarpeeseen, vaan minkä kanssa niitä tuollaisissa oloissa nauttii.
Dina päättää palata Tukholmaan, mutta päättää käydä katsomassa kartanoa paikkakunnalla. Siinä on kuulemma hyvä ravintola, ja viiniasiantuntijaa kaivataan. Dinan LinkedIn-profiilissa on kunnioitettava lista alan suoritettuja kursseja.
Ravintola näyttää viihtyisältä ja ihanalta, mutta kokki on ihan kamala, eikä ilmeisesti tarvitse Dinaa ja hänen asiantuntemustaan mihinkään. Kummallekin osapuolelle tarvitsee puhua aika lailla järkeä, ennen kuin yhteistyö solmiutuu.
Stressaantuneena kärttyisä kokki on harmillisen komea, ja Dinan makuhermot ja viinintuntemus auttavat laatimaan kelpo yhdistelmät häihin ja tapahtumiin. Vapaahetkinä voi retkeillä lähiseudulla. Daniel-kokki lähtee oppaaksi vanhalle louhokselle. Kas, hän onkin joinakin hetkinä ihan siedettävä…
Kun on niin lähellä Rosnäsiä, ei välty kohtaamasta edelliskesäistä Krilleä eikä muita silloisen tv-tuotannon aikaan tavattuja ihmisiä. Tekeekö menneisyyden kohtaaminen niin hyvää kuin psykologi arveli?
Myös työkuviot muotoutuvat lopulta uusiksi. Dinalla on onneksi ystäviä, joiden avulla Dinan moninaisen osaamisen voi muokata ohjelmaideaksi. Ideaksi, joka toteutuu ja kantaa.







