Sysivesi jatkaa J. S. Meresmaan Lumola-sarjaa, joka alkoi Pimeänkynsi-kirjassa. Sarja on sen verran kiinteä kokonaisuus, ettei tätä toista osaa kannata lukea, ellei ole ensin lukenut ensimmäistä. Avausosassa esiteltiin 13-vuotias Aapo, joka muutti isänsä kotipaikkakunnalle vanhempien eron jälkeen. Aapo sotkeutui paikallisen Lumolan kartanon puuhiin: kartano toimii hirviöhoitolana. Samaan aikaan Aapoa piinasivat pimeänpelko ja synkät painajaiset.
Tunnelma säilyy painostavana. Aapo jatkaa kesätöitä hirviöhoitolassa ja joutuu auttamaan kammottavan hajuisen liejukaisen hoitamisessa. Pimeänpelko vaikeuttaa kuitenkin hoitotoimia, joiden osana pitäisi ryömiä pimeään viemäriputkeen… Onneksi Aapo uskaltaa lopulta kertoa peloistaan työtovereilleen.
Ylipäänsä mysteeri syvenee mukavasti. Monet asiat Mustakolun kylässä muistuttavat Aapoa tämän vaarista. Vaarikin oli jotenkin mukana hirviöasioissa, ja vaarin kuolemassakin on jotain vähän hämäräperäistä. Samalla Aapo joutuu kohtaamaan pelkonsa entistä uhkaavampina ja vaarallisempina.
Sysivesi on erinomainen trilogian keskiosa. Se jatkaa siitä, mihin ensimmäinen osa jäi ja vie tarinaa syvemmälle, mutta jää tietysti lopussa aivan kesken. Huhtikuussa 2026 ilmestyvä kolmas osa Varjokahle onkin pakko lukea, sen verran kiperään tilanteeseen Meresmaa lukijan tässä jättää. Alakouluikäisille kauhun ystäville Lumola-sarja on varmasti houkuttelevaa luettavaa, ja Elina Äijälän kuvitus tekee kirjoista vielä vetävämpiä.








