Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Pohjoismaissa ilmestyy valtavasti dekkareita, ja valtavan paljon niistä on sarjoja, joissa sama henkilö, useimmiten poliisi, tutkii rikoksia ja eniten tietysti murhia. Tove Alsterdalin uusi kirja kuuluu periaatteessa kyseiseen massaan, mutta Ådalen-sarja onkin vain trilogia. Sen kaksi ensimmäistä osaa, Juurakko (2021) ja Vajoama (2022), ovat nimiltäänkin jo jollain lailla massasta poikkeavasti lyhytsanaisen karuja. Kirjat sijoittuvat Ruotsin Norlantiin eikä niissä ei ole tippaakaan suuren maailman humua tai muuta glamouria. Mutta juuri siinä piilee tämän trilogian hienous.
Keskeinen henkilö on vähän päälle kolmikymppinen poliisi Eira Sjödin. Hän on raskaana, muttei ole varma, kumpi kahdesta kandidaatista on tulevan lapsen isä. Tilapäinen kollega August vai nuoruudenihastus Ricken? Tässä tapauksessa voisi sanoa, että molempi pahempi.
Tapahtumat lähtevät liikkeelle luurangosta, jonka sukeltajat sattumoisin löytävät. Oikeuslääkäri osaa heti sanoa, että kyseessä on murha, tarkemmin sanottuna niskalaukaus. Vainajan henkilöllisyyden ja murhaan johtaneiden tekijöiden selvittäminen vie Eiran kauas 1960-luvulle, hippikommuunien ja Vietnamin sodan aikaan. Eiran kirjastonhoitajana toiminut äiti Kerstin osaisi varmaan sanoa jotain tuosta ajasta, jos hän muistaisi jotain, mutta Kerstin elää omassa dementoituneessa maailmassaan. Paikkakunnalla on kuitenkin muitakin vanhoja, jotka eivät ole unohtaneet kesää 1968.
Syväsatama oli oikein vaikuttava lukukokemus. Alsterdal osaa kuvata sekä henkilöitään että miljöötä erinomaisella taidolla, ei karikatyyrinomaisesti tai kärjistäen, vaan jotenkin lakonisesti ja kuitenkin paljon kertoen.
