Anita Konkka: Unennäkijän muistelmat

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

”Yksikään mies ei pysty sanomaan mitään järkevää naisten kirjoittamisesta eikä luovasta työstä ylipäätään, joten naisten on tehtävä se itse.” Tähän tehtävään Anita Konkka on ryhtynyt laajassa omaelämäkerrassaan, ja tuloksena on rehevä ja verevä muistelmateos.

Anita Konkka on ollut kirjailijana erikoislaatuinen oman tiensä kulkija; hän debytoi jo vuonna 1970 avioerosta kertovalla romaanilla Irti, mutta nähdäkseni tavoitti persoonallisen äänensä vasta 1980­-luvulla alkaneessa tuotannossaan, josta Hullun taivaassa ­-romaani (1988) oli Finlandia-palkintoehdokkaanakin ja sai sitten seuraavana vuonna valtion kirjallisuuspalkinnon. Konkka kirjoittaa muistoista, suvusta, unista ja naiseudesta; nämä elementit ovat vahvasti läsnä myös hänen muistelmateoksessaan.

Konkka kasvoi taiteilijaperheessä, hänen isänsä oli inkerinsuomalainen kirjailija ja kääntäjä Juhani Konkka ja äiti Anja taidemaalari. Lapsuus ja nuoruus olivat kaikella tavalla epävakaita; tämä huipentui siihen, että Konkan teinivuosina molemmat vanhemmat häipyivät kotoa toteuttamaan kutsumuksiaan ja nuori Anita jäi huolehtimaan itsestään ja kahdesta pikkuveljestään, mitä hän ei kuitenkaan tuntunut panevat juuri pahakseen.

Konkka solmi suhteellisen nuorena avioliiton ja sai kaksi poikaa, mutta liitto päättyi eroon. Rakkaus on hänellä sekä elämässä että tuotannossa läsnä enemmän tai vähemmän koko ajan: erityisen koskettavaa on muistelmateoksen läpi kulkeva epätoivoinen suhde Hannu Salamaan, josta Konkka ei oikeastaan koskaan pääse eroon, vaikka Salama kohteleekin häntä varsin huonosti.

Unennäkijän muistelmat etenee paljolti kirjasta kirjaan, se valottaa mielenkiintoisesti romaanien ja kuunnelmien taustoja. Konkka on ollut pitkään osallisena suomalaisessa kulttuurielämässä ja hänen tiensä on jos ei aivan tyypillinen niin ainakin kuvaava retki 1970­-luvulta nykypäivään. 1970­-luvulla Konkka oli vahvasti osallistuva monien muiden tapaan, mutta romaaneja hän ei onnistu tänä aikana julkaisemaan. Myöhemmin, kun kirjoja alkaa tulla painosta, Konkka siirtyy poliittisesta tiedostamisesta monenlaisen mystiikan pariin: hän tutkii hindulaisuutta, buddhalaisuutta, kabbalaa ja Muutosten kirjaa eli I Chingia. Kirjailijana hän kasvaa tänä aikana teos teokselta; hän pystyy tuotannossaan tarttumaan moniinkin vaikeisiin aiheisiin, kuten vaikka isänsä ja äitinsä tarinoihin.

Unennäkijän muistelmat on runsas ja ryöppyävä kirja, vaikka Konkan tyyli onkin viehättävän lakonista ja salahumoristista. Hän kuvaa seikkaperäisesti matkojaan ja niillä tapaamiaan henkilöitä, muistojaan lapsuudestaan ja kuten kirjan nimikin kertoo, uniaan. Ehkä tämä seikkaperäisyys on jossain kohtaa vähän liikaakin ja eteenpäin pyrkivän lukijan tekee mieli harppoa unijaksoja ohi, mutta kiinnostavan näkymän ne kirjailijan sieluun tarjoavat. Pieni kaventaminen olisi voinut tehdä hyvää Unennäkijän muistelmille, mutta tässä on kyseessä joka tapauksessa sekä kulttuurihistoriallisesti että lukunautinnon kannalta tärkeä kirja, josta varmasti pitävät monet elämäkertojen ja suomalaisen naiskirjallisuuden ystävät.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *