Juliet Macur: Valheiden ketju : Lance Armstrongin tarina

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Juliet Macur on urheilutoimittaja, joka on seurannut jo kauan Lance Armstrongin uraa. Valheiden ketju kertoo Armstrongin elämästä, urheilusaavutuksista ja dopingista.

Tulevan pyöräilysankarin, koko Amerikan kultapojan ja syövästä selvinneen Lance Armstrongin lapsuus ei ollut aurinkoinen. Adoptioisä oli fyysisesti ja henkisesti väkivaltainen mies, ja Armstrongista kasvoi aggressiivinen teini. Hän oli yhdistelmä hemmoteltua lasta ja alistettua poikaa, joka ei vartuttuaan suostunut enää tottelemaan ketään. Hän oli lahjakas urheilija, joka valitsi lajikseen ensin triatlonin. Triatlon ei kuitenkaan ollut olympialaji, joten Armstrong keskittyi pyöräilyyn. Lukuisten todistajien mukaan Armstrong käytti kiellettyjä aineita heti uransa alusta asti, mutta pyöräilypiireissä tämä oli tavallista: huoltajat, lääkärit ja valmentajat takasivat dopingaineiden saannin.

Armstrongin uran yksi lakipisteistä oli sairastuminen syöpään ja siitä toipuminen. Parantumisen myötä Armstrongista tuli vahvempi, kuuluisampi ja suositumpi kuin koskaan aiemmin. Hän voitti Ranskan ympäriajon vuonna 1999, ja sen jälkeen sponsorit suorastaan tyrkyttivät hänelle rahaa. Suosio vaikutti myös Armstrongin luonteeseen: matkan varrella tuhoutui paljon ihmissuhteita. Armstrong kykeni ennen kokemattoman vaikutusvaltansa avulla tuhoamaan kaikki, jotka vastustivat häntä. Hänen dopingin käyttönsä oli pyöräilypiireissä julkinen salaisuus, mutta urheilijoiden keskuudessa vallitsi vaikenemisen laki: lähes jokainen pyöräilijä käytti kiellettyjä aineita, joten kukaan ei voinut puhua. Macurin mukaan jopa pyöräilyliiton pääjohtaja tiesi asiasta, mutta sulki siltä silmänsä. Dopingsyytösten esittäjät peloteltiin ja uhkailtiin hiljaisiksi. Armstrong käytti valtaansa myös hyvään: hänen säätiönsä keräsi valtavia summia syöpätutkimukseen ja syöpätutkijoiden apurahoihin.

Armstrong oli urheiluvuosinaan ylivertainen. Hän voitti Tourin lopulta seitsemän kertaa, mutta alkoi haaveilla vielä kahdeksannesta voitosta. Politiikka ja kuvernöörin urakin kiinnostivat. Kahdeksas Tour kuitenkin keskeytyi kolariin. Huono onni jatkui, sillä entiset kilpakumppanit alkoivat vihdoin yksi kerrallaan paljastaa, mitä kilpapyöräilyn kulisseissa tapahtui. Armstrong yritti, mutta ei edes PR-koneistonsa ja lakimiesarmeijansa kanssa pystynyt enää hillitsemään tutkimuksia tai puheita. Hän teki jotain täysin itselleen vierasta: hän luovutti, hyväksyi syytteet ja myöntyi elinikäiseen kilpailukieltoon. Syytteiden hyväksymisestä huolimatta hän silti edelleen kielsi kaiken ja syytti USA:n antidopingtoimikunnan tutkijoita ajojahdista ja valtion rahojen tuhlaamisesta, mutta tällä kertaa hän suututti väärän tahon: antidopingtoimikunta julkaisi verkossa häntä koskevan tutkimusraportin. Todisteiden ja todistajien kertomukset olivat kiistattomia, ja Armstrongin sponsorit ja muut tukijat suorittavat joukkopaon. Äkkiä kaikki pyöräilyssä tapahtuva paha henkilöityi Lance Armstrongiin.

Raportin julkaisun jälkeen Lance Armstrong teki uuden odottamattoman liikkeen: hän osallistui Oprah Winfreyn ohjelmaan ja tunnusti dopingaineiden käytön. Se osoittautui kuitenkin hänen uransa lopulliseksi virheeksi, sillä sen jälkeen hänelle alkoi sadella haasteita. Jokainen häneen panostanut tukija halusi omansa takaisin. Hän tienasi uransa aikana valtavasti, mutta nyt jokainen dollari oli uhattuna.

Macurin kirja antaa Lance Armstrongista kuvan erikoisesta miehestä: hän oli kostonhimoinen, röyhkeä ja loistava valehtelija. Toisaalta hänen saavutuksiaan urheilussa tai syövän tunnettavuuden parissa ei voi aliarvioida: hän oli täysin ylivoimainen pyöräilijä lajissa, jossa kaikki käyttivät kiellettyjä aineita. Hyvin todennäköisesti, jos kilpapyöräily olisi pystytty pitämään puhtaana lajina, hän olisi ollut aivan yhtä voittoisa. Kilpapyöräilyyn liittyvä skandaali personoituu juuri häneen hänen valitettavampien luonteenpiirteidensä vuoksi, mutta elinikäisestä kilpailukiellosta huolimatta hänestä tuskin ollaan vielä kuultu kaikkea.

Juliet Macurin Valheiden ketjun sävy on välillä myrkyllinen. Kirjoittajan suhde Armstrongiin on ajoittain huonosti peitellyn henkilökohtaisen kaunan värittämä, ja erityisesti Armstrongin äitiin, oman sankaritartarinansa sepittäneeseen naiseen, Macur suhtautuu suorastaan häijysti. Tästä huolimatta, tai kenties siitä syystä, Valheiden ketju on hyvin kirjoitettu, mielenkiintoinen katsaus amerikkalaisen kansallisaarteen noususta ja tuhosta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *