Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tekoälyssä ei oikeastaan ole mitään taianomaista. Se on vain joukko hyödyllisiä teknologioita, joista osa voi muuttaa maailman samaan tapaan kuin aikoinaan kellot, jalustimet, höyrykoneet ja puhelimet.
Julian Togelius on tietojenkäsittelytieteen ja tekniikan apulaisprofessori New Yorkin yliopistossa ja pelitekoälyä kehittävän startup-yrityksen perustaja. Kirjassaan Yleinen tekoäly Togelius perehdyttää lukijan ensin ihmisen älykkyyden määritelmiin ja tutkimukseen. Sen kautta sukelletaan tekoälyn maailmaan, määritelmiin, menetelmiin ja keinotekoisen älyn tietoisuuden mahdollisuuteen.
Ihmisen älykkyys on monimutkainen ja moniulotteinen ilmiö, joka sisältää erilaisia kykyjä ja ominaisuuksia. Älykkyydestä on ristiriitaisia käsityksiä ja sitä on tutkittu lukuisilla tavoilla, mutta yksiselitteistä ja kaikkien tutkijoiden hyväksymää määritelmää ei ole pystytty luomaan. Se on hyvä ymmärtää, sillä puhuessamme tekoälystä, vertaamme sitä tavalla tai toisella ihmiselle ominaiseen älykkyyteen.
Jos tarkoitamme yli-inhimillisellä älykkyydellä ihmisen kyvyt ylittävää älykkyyttä, olemme eläneet superälykkäiden järjestelmien parissa jo vuosikymmeniä. Tekoälyjärjestelmät voittavat parhaimmatkin shakin ja gon ihmispelaajat. Tekoäly analysoi valtavia tietomääriä nopeammin kuin ihminen ja havaitsee sairaudet röntgenkuvista tarkemmin kuin kokeneet lääkärit.
Nykyisin käytössä olevat tekoälyjärjestelmät ovat monella tavalla ylivoimaisia ihmiseen verrattuna, mutta vain kapealla alueella. Ihmisen kaltaista monipuolista, mukautuvaa ja oppivaa keinoälyä ei ole vielä kehitetty.
Koska yleiselle tekoälylle ei ole selkeää määritelmää, sen kehittämistä voidaan lähestyä monella eri tavalla. Kehittämisen kriteerinä voi olla suoritettavien tehtävien monipuolisuus, kyky oppia uusia asioita tai keinoälyn ihmisenkaltaisuus. Se miten tavoitteet määritellään vaikuttaa keskusteluun yleisen tekoälyn kehittämisen mahdollisuudesta, nopeudesta ja vaikutuksista.
Jää lukijan pohdittavaksi, olisiko tekoälyä koskeva keskustelu erilaista, jos vuoden 1956 konferenssin nimeksi olisi valittu jokin muu kuin tekoäly. Kävisimmekö yhtä kiihkeää keskustelua, jos puhuisimme esimerkiksi kybernetiikasta?
Yleisen tekoälyn kehittämisestä puhutaan paljon, sen vaikutukset arveluttavat tai jopa pelottavat alan asiantuntijoitakin. Yleinen tekoäly -kirjan lukemalla ymmärtää paremmin, miten tekoälyyn perustuvat järjestelmät toimivat ja miten niitä on mahdollista kehittää.
Älykkäiksi kutsumiemme järjestelmien kehitys on niin nopeaa, että lähitulevaisuudenkin ennustaminen on vaikeaa. Kirjan perusteella saa kuitenkin käsityksen siitä, miten lähellä superälykkään järjestelmän kehittäminen on ja voisiko sellainen syntyä vahingossa.
