Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Höyryjuna kiitää läpi linnunradan pimeyden. Jo kansikuva lupaa, että nyt on luvassa jotain oikeasti erikoista, ja tämä lupaus pitää. Kenji Miyazawa (1896–1933) on ainutlaatuinen hahmo japanilaisessa kirjallisuudessa: valtavan suosittu luonnosta ammentava runoilija ja lastenkirjailija, jonka kertomuksia lukevat niin aikuiset kuin lapset. Suomenkieliseen kokoelmaan on valittu yksitoista kertomusta, jotka sisältävät pari tarinaa, joita erityisesti pidetään Miyazawan pääteoksina: Tuulen poika Matasaburoo ja Yö linnunradan junassa. Mikään kattava kokoelma teos ei kuitenkaan ole, vain pintaraapaisu Miyazawan laajaan tuotantoon, kuten kääntäjä Marko Juslin asiasta toteaa.
Miyazawan tarinat ovat omaperäinen ja yllättävä yhdistelmä eläimiä, ihmisiä, henkiä ja taivaankappaleita. Tarinoiden luokitteleminen on kuitenkin yllättävän vaikeaa. Helsingin sanomien kirja-arvostelu esimerkiksi kuvaa Miyazawan tarinoita saduiksi. Sitäkin ne ovat, mutta luonnehdinta ei kuitenkaan aivan tavoita Miyazawan kerrontaa. Vaikka tarinat käyttävät satujen keinoja, samalla ne enemmän muistuttavat allegorioita tai metafyysisiä tutkielmia. Usein tarinoissa ei ole varsinaista moraalista opetusta tai perinteisiä juonikuvioita, mikä paitsi yllättää niin jättää lukijalle paljon tulkinnanvaraa. Kiinnostavaa tarinoissa on myös se, että niissä näkyy selkeästi Miyazawan kiinnostus luontoon ja tähtitieteeseen erityisesti. Tältäkin osin saduille tyypillinen ”taikuus” korvautuu pikemminkin luonnonilmiöiden hengellisellä havainnoinnilla, mikä vie tekstin enemmän symbolisen realismin tai maagisen realismin suuntaan.
Oma suosikkini on ehdottomasti tarina Yö linnunradan junassa, joka on suorastaan mestarillinen, jo itsessään kirjan hankkimisen arvoinen. Tarina on runollinen ja unenomainen kertomus kahdesta pojasta, Giovannista ja Campanellasta, jotka lähtevät matkalle oudolla junalla halki Linnunradan. Tässä on turha spoilata mistä matkassa on kysymys, mutta matkan varrella he kohtaavat salaperäisiä matkustajia ja näkevät kaikenlaisia maailmankaikkeuden ihmeitä.
”Katso, tuolla on Hiilisäkki! Se on reikä taivaassa.” Campanella osoitti kohtaa Linnunradan virrassa ja vetäytyy siitä vähän kauemmas. Näky sai Giovannin suorastaan vavahtamaan. Linnunradassa ammotti suuri, sysimusta aukko. Sitä tuijottaessa ei mikään silmien hierominen auttanut: siinä ei näkynyt yhtikäs mikään, ei sitä miten syvä aukko on eikä sitä mitä sen syvyyksissä piili, silmiä vain kivisti.
Tämä kohta yllätti. Mietin, että ei kai Miyazawa mitenkään voinut tietää mustista aukoista, hänhän kuoli jo 1933. Tiedonhaku paljasti, että kyse onkin itse asiassa Hiilisäkki-nimisestä pimeästä sumusta Etelän ristin tähtikuviossa. Tämä on kuitenkin hyvä esimerkki siitä, miten monissa tarinoissa pilkahtaa Miyazawan rakkaus tähtitiedettä kohtaan ja se, että hän selkeästi oli myös tutustunut aiheeseen.
Toinen ja olennaisempi asia minkä tarinoissa huomaa, on Miyazawan buddhalainen maailmankuva. Tarinat ovat usein melankolisia, mutta eivät synkällä tavalla, pikemminkin kutsuisin tarinoita lempeiksi. Hahmot kokevat menetyksiä ja muutoksia, mutta ne esitetään luonnollisina osina elämän kiertoa. Ykseys luonnon ja maailmankaikkeuden kanssa tulee tavalla tai toisella esille monessa tarinassa. Ei siten tule yllätyksenä, että Miyazawan lukijakunta on niinkin laaja; tarinoista löytyy ammennettavaa filosofisella tasolla, mutta niiden veikeä humoristisuus vetoaa kaikenikäisiin.
Pilvi Meriluodon taitavat kuvitukset ansaitsevat erityismaininnan. Jokainen tarina alkaa sivun kuvituksella, mikä tekee kirjasta todella tyylikkään kokonaisuuden. Kansikuva on erityisen upea, myös tekstin sommittelun osalta. Kääntäjä Markus Juslin on niin ikään tehnyt hyvää työtä, ja suomentajan jälkisanat taustoittavat onneksi Kenji Miyazawan elämää – tästä olen kiitollinen, en taatusti ole ainoa lukija, jolle Miyazawa on ennestään tuntematon. Mainittakoon, että kirjan alussa oleva runo on sen verran kaunis ja koskettava, että ainakin tältä lukijalta lähtee toive, että myös kirjoittajan runoja käännettäisiin jatkossa suomeksi. Ehdoton suositus, upea teos!