Uutiset ja tiedotteet

Nova 2014: Tuukka Tehnusen Ugrilainen tapaus
Atorox 2014: Jussi Katajalan Mare Nostrum
Kosmoskynä 2014: Pasi Karppanen
Tähtifantasia 2014: Bruno Schulzin Kanelipuodit

Uusimmat vinkit

Kansi: John le Carré: Tulenarka totuus

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

John le Carré: Tulenarka totuus

kirjoittanut Mikko — 16.9.2014
Tammi, 2014
Alkuteos: A delicate truth (Penguin Books, 2013)
Kääntäjä: Anna Lönnroth

Gibraltarilla järjestetään salainen terrorisminvastainen operaatio; niin salainen, että ulkoministerin yksityissihteeri Toby Bell pidetään asiasta ulkopuolisena, ja ulkoministeri järjestää kaiken itse yhteistyössä amerikkalaisen yhtiön kanssa. Tilannetta on tarkkailemassa brittien tiedustelupalvelun virkamies, joka näkee mitä näkee, mutta jolle vakuutellaan, että tehtävä onnistui hienosti.

Kolme vuotta myöhemmin tämä virkamies on päässyt eläkkeelle, mutta tapahtunut palaa kummittelemaan hyvin ikävällä tavalla. Bell tulee myös sotketuksi asiaan; vaikka tilanne on jo muuttunut, ulkoministerin salakähmäiset puuhailut amerikkalaisten yksityissotilaiden kanssa ovat jääneet vaivaamaan. Olisiko aika selvittää, mistä operaatiossa todella oli kyse? Harmi vain, että operaatio on sen verran salainen ja toisaalta kiusallinen, että jo sen nimen mainitseminen tietää vaikeuksia.

John le Carré on vakoojaromaanin mestareita. Daily Telegraphin haastattelun mukaan hän on kirjoittanut itsensä kahteen kertaan tähän romaaniin: nuorena Toby Bellinä ja eläköityneenä Kit Probyninä. Kirjan pääpaino on moraalin ja omantunnon kysymyksissä: voiko asioiden vain antaa olla, vai pitääkö niihin puuttua? Pelissä on panoksena vähintään ura, mutta mahdollisesti myös henki. Toisessa vaakakupissa painaa omatunto.

Kirjassa on paljon herkullista dialogia, jossa kierrellään varsinaista asiaa, josta ei voi puhua. Vihjailla ja viitata, mutta suoraan ei sanota. Se huomion keskipisteenä oleva operaatio? Jos oletetaan, että tällainen operaatio on ylipäätään tapahtunut, ja jos oletetaan, että se tapahtui niinkuin kerrotaan… Näissä piireissä vaikeneminen on kultaa.

Tulenarka totuus on kiehtova kirja, joka pureutuu hienosti omantunnon kysymyksiin ja toisaalta kritisoi vallanpitäjien ja yksityisten sotakoneistojen välisiä lämpimiä suhteita. Se on itse asiassa ensimmäinen tutustumiseni le Carrén tuotantoon, mutta ei varmasti jää viimeiseksi.

Kansi: Juha Vakkuri: Afrikan sydämeen

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Juha Vakkuri: Afrikan sydämeen

kirjoittanut Hannu — 15.9.2014
Like, 2014

Mikä minut vetää tänne, kerran toisensa jälkeen? Keskeneräisyys. Epätäydellisyys, sen hyväksyminen, jopa arvostaminen. Siihen kuuluvat myös vessat jotka eivät toimi. Televisiokuvan surkeus. Puhelimet joissa ei ole kenttää. Vastoinkäymisten luonnollisena pitäminen. Vähemmälläkin tulee toimeen. Ei minulle kaikkea, ei heti, eikä välttämättä koskaan.

Tähän tekstikappaleeseen tiivistyyy paljon Juha Vakkurin vuosikymmenten suhteesta Afrikkaan ja afrikkalaisuuteen. Useita teoksia afrikasta kirjoittanut, kulttuurikeskus Villa Karon perustaja ja Beninin kunniakonsuliksikin nimetty Vakkuri saattaa loppuun matkakirjatrilogiansa, jonka Afrikan poikki aloitti ja jota Afrikan ympäri jatkoi. Afrikan sydämeen on nimensä mukainen reissu paitsi mantereen keskiosiin myös sen henkisen ilmapiirin kipupisteisiin. Vakkuri matkustaa yksin jos jonkinmoisilla kulkupeleillä (tosin tällä reissulla olosuhteiden pakottamana lähinnä lentäen), majoittuu monenmoisissa hotelleissa ja haaveilee hyvästä roseeviinistä.

Helpolla Vakkuri ei tällä matkalla itseään eikä lukijaansa päästä. Matkareitti Eritrea–Kenia–Etelä-Sudan–Uganda–Burundi–Ruanda–Brazzavillen Kongo–Keski-Afrikan tasavalta kulkee kriisistä kriisiin, sisällissodasta toiseen, kansanmurhapaikalta kansanmurhapaikalle, hirmuhallitsijoiden varjoista akuutteihin terroriuhkiin. Historian syvällisesti tunteva Vakkuri pyrkii selittämään maanosan kauhutarinoita, mutta kerta toisensa jälkeen hänkin on mykistyä kaikkien julmuuksien äärellä. Maanosan historia on valitettavan verinen, eivätkä eurooppalaiset siirtomaaisännät ole ainakaan pienimpiä syyllisiä.

Juha Vakkurin Afrikka-kirjat ovat avanneet minulle ikkunoita kokonaan uusiin horisontteihin. Erinomaisen kiinnostavasti kirjoittava Vakkuri tekee matkakirjasarjallaan tärkeää kulttuurityötä. Tälle kirjalle suuri suositus!

Lisää vinkkejä

Kansi: David Walliams: Herra Lemu
Kansi: Frédéric Saldmann: Terve järki on paras lääke
Kansi: Volter Kilpi: Pitäjän pienempiä
Kansi: Alan Bradley: Kuolema ei ole lasten leikkiä
Kansi: Petra Maisonen (toim.): Maailma on sun : tarinoita nuoruudesta
Kansi: Mikko Kalajoki: Kolme tärkeintä asiaa
Kansi: Roald Dahl: Nilviöt
Kansi: Sari Pullinen: Kohta kaikki alkaa
Kansi: Albert Espinosa: Pyydä luokse sun
Kansi: J.R.R. Tolkien: Satujen valtakunta
Kansi: Anneli Kanto: Älytön äyriäinen
Kansi: Markku Paasonen: Pienet kalat syövät suuria kaloja
Kansi: Siri Kolu: Me Rosvolat ja ryöväriliitto
Kansi: Olli Jalonen: Miehiä ja ihmisiä
Kansi: Kate Morton: Hylätty puutarha
Kansi: Harakanloukku
Kansi: Michael Connelly: Musta laatikko
Kansi: Veera Salmi: Kaikki kevään merkit
Seuraa Kirjavinkkejä Twitterissä Seuraa Kirjavinkkejä Facebookissa Seuraa Kirjavinkkejä sähköpostilla