Uutiset ja tiedotteet

Tähtifantasia-ehdokkaat julkistettu
Maaliskuun kommenttiarvonnan voittaja
Helmikuun kommenttiarvonnan voittaja
Tammikuun kommenttiarvonnan voittaja

Uusimmat vinkit

Kansi: Kami Garcia: Lumoava pimeys

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Kami Garcia: Lumoava pimeys

kirjoittanut Salla P. — 25.4.2014
WSOY, 2014
Alkuteos: Beautiful Darkness (Little, Brown, 2010)
Kääntäjä: Aila Herronen

Lumoava pimeys jatkaa Lumoava kirous -kirjan tarinaa synkissä merkeissä. Lena ei tunnu toipuvan ensimmäisen osan traagisista käänteistä ja tuntuu suorastaan välttelevän Ethanin seuraa, kun taas viihtyy hieman turhankin hyvin mystisen Johnin seurassa. Ethan puolestaan tapaa kiinnostavan oloisen Livin, ja saa havaita kuinka helppoa ihan tavallisen tytön kanssa olisi seurustella. Olisiko siis parasta myöntää, että kuolevaisen ja yliluonnollisen rakkaustarina on mahdoton, niin kuin historia on jo moneen kertaan näyttänyt? Unohtaminen ja eteenpäin jatkaminen ei kuitenkaan ole helppoa, sillä samaan aikaan Ethania vaivaavat oudot näyt menneisyydestä. Mikä Ethanin rooli tässä kaikessa loppujen lopuksi oikein on?

Lumoava pimeys on jännittävä, hyvin kirjoitettu ja miellyttävällä tavalla omaperäinenkin fantasiasarja, mutta silti tuntuu että jotakin jää puuttumaan. Lieneekö syynä se, että Ethanin ja Lenan romanssi tuntuu ainakin näin teini-iän ohittaneesta lukijasta tuhoon tuomitulta ja hieman intohimottomalta, joten kovin henkeäsalpaavaa jännitystä en heidän puolestaan kokenut. Mutta rehellisyyden nimissä sanottakoon, että enpä tätä sarjaa aikuisille suosittelisikaan, mutta nuorempiin lukijoihin vetoaa varmasti. On myös mukavaa, että päähenkilönä ja kuolevaisten edustajana on välillä poika.

Kansi: Johan Persson ja Martin Schibbye: Helvetin kellarissa : 438 päivää diktatuurin vankeina

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Johan Persson ja Martin Schibbye: Helvetin kellarissa : 438 päivää diktatuurin vankeina

kirjoittanut Maarit — 25.4.2014
Like, 2014
Alkuteos: 438 dagar : vår berättelse om storpolitik, vänskap och tiden som diktaturens fångar (Offside / Filter , 2013)
Kääntäjä: Sanna Kangasluoma

Kaksi ruotsalaistoimittajaa, Johan Persson ja Martin Schibbye, matkustaa Etiopiaan. Heidän tavoitteenaan on tehdä artikkeli ruotsalaisyritys Lundin Petroleumin toiminnasta Ogadenissa. Lundin Petroleumilla on epämiellyttävä maine, ja sen toiminta köyhissä sortomaissa on synnyttänyt paljon huhuja. Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan Ogadenissa tapahtuu puhdistusoperaatio öljykenttien turvaamiseksi. Persson ja Schibbye päättävät tutkia asiaa.

Persson ja Schibbye ylittävät Etiopian rajan luvattomasti ja liittyvät sissijärjestö ONLF:n sotilaiden matkaan. Etiopian armeija saa ruotsalaiset kuitenkin kiinni tulitaistelun jälkeen. Sekä Persson että Schibbye haavoittuvat yhteenotossa, mutta sotilaat eivät suostu toimittamaan heitä sairaalahoitoon. Ruotsalaiset vaativat ensiapua, soittoa suurlähetystöön ja asianajajaa, mutta turhaan. Ihmisoikeussopimusten noudattamisen sijaan armeija pakottaa toimittajat latelemaan videolle tunnustuksen terroristitoiminnan tukemisesta, ja heidät valeteloitetaan. Persson ja Schibbye joutuvat kohtaamaan Ogadenin julman todellisuuden: he ovat keränneet tietoa Ogadenin alueella tapahtuvista ihmisoikeusrikkomuksista, mutta ovat matkustaneet sinne olettaen, etteivät vallitsevat olot vaikuttaisi heihin. ”Olemme näköjään tähän asti onnistuneet elämään siinä naiivissa uskossa, että olemme turvassa Ruotsin passimme, pressikorttiemme ja kansainvälisen oikeuden ja sopimusten takana. ‒ ‒ Täällä vallitsee täysin toinen logiikka”, kirjassa todetaan.

Persson ja Schibbye siirretään Maikelawiin vankilaan, ja he saavat vihdoin tavata Ruotsin suurlähettilään. Toimittajien mielialat vaihtelevat suuresti, ja molemmat kokevat sekä valtavaa ahdistusta että ilon hetkiäkin. Persson on sulkeutuneempi, äkkipikaisempi ja kiukkuisempi, Schibbye avoimempi ja sopeutuvaisempi. He tutustuvat Maikelawissa muihin vankeihin, ja joukossa on paljon toimittajia ja oppositiopoliitikkoja. Ruotsin suurlähetystö auttaa Perssonia ja Schibbyetä ja toimittaa heille vaatteita, ruokaa ja lääkkeitä. Yksi kirjan sydäntä särkevistä kohdista onkin erään eritrealaisvangin toivoton kommentti: ”Minulla ei ole mitään ‒ ei perhettä, ei mitään lähetystöä, ei kotimaata.”

Maikelawin vankilasta toimittajat siirretään liittovaltion vankilaan Kalityyn. Heille luvataan, että se on kuntoutuskeskus, jossa on ”jalkapallokenttä, oikeat sängyt, sairaala, ja te voitte soittaa kotiin perheillenne joka päivä.” Hyvällä tahdolla lupauksen voidaan sanoa olevan totta: jalkapalloa pystyy pelaamaan, jos vankien komitea sattuu toisinaan antamaan siihen luvan, sänkyjä vankilasta löytyy, mutta niitä pitää ensin jonottaa ja sitä ennen ruotsalaisten on pakko nukkua lattialla rottien seurassa, sairaala on lähinnä kuoleman esiasema, ja perheille soittaminen onnistuu vain Ruotsin suurlähetystön avustuksella. Vankilan arkea pyörittävät vankien omat komiteat, lahjonta ja hierarkia. Sairauksia on paljon. Ruotsalaiset säilyttävät pikkuasioiden avulla järkensä ja toivonsa: he treenaavat paljon, hankkivat itselleen sängyt ja alkavat kasvattaa puutarhaa. He hankkivat vankilaan myös kirjaston. Kirjojen lukemisesta saa paljon iloa. ”Lukemisesta tulee lähes fyysinen nautinto”, Schibbye kirjoittaa. ”En aio koskaan enää sanoa mistään kirjallisuudesta, että se on paskaa. Vankilassa kaikki on suurta taidetta.” Myös vankilassa soitettu musiikki – jopa Justin Bieber – kuulostaa hyvältä.

Etiopialainen tuomioistuin julistaa Perssonin ja Schibbyen syyllisiksi, ja heille annetaan 11-18 vuoden tuomio. Toimittajavangit haluaisivat synnyttää mediasodan, mutta Ruotsin suurlähetystö näkee viisaammaksi toimia diplomaattisemmin: Etiopialle halutaan antaa mahdollisuus säilyttää kasvonsa. Ruotsalaistoimittajat tajuavat hyvin hitaasti, ettei totuudella – valeteloituksilla, sananvapauden rajoituksilla tai väärennetyillä todistajanlausunnoilla ‒ ole merkitystä. Sen ymmärtäminen tekee kipeää. He käsittävät, ettei heidän kannata valittaa tuomiosta, vaan pyytää armahdusta.

Diplomaattisen painostuksen myötä ruotsalaiset lopulta armahdetaan. Vaikka kaksikko nuriseekin ajoittain suurlähetystön toiminnasta, se nousee kirjassa sankarin asemaan. Ilman aktiivista suurlähetystöä ruotsalaiset olisivat todennäköisesti nyt kuolleita.

Helvetin kellarissa on hyvin kirjoitettu ja sujuvasti etenevä kirja. Se loppuu harmillisesti juuri ennen kuin kaksikko palaa Ruotsiin medioiden eteen. Persson ja Schibbye eivät tunne riemua tai onnea, vaan tyhjä olo ja tulevaisuus hämmentävät. Toimittajien kolkot tunnelmat tulevat lukijankin iholla. Mitä me nyt teemme?

Lisää vinkkejä

Kansi: Jeannette Walls: Lasilinna
Kansi: Grumpy Cat: Yrmeä kirja : aktivoiva opas sinulle, joka haluat näyttää närkästyneeltä
Kansi: Charlaine Harris: Sydänverellä
Kansi: Heta Pyrhönen: Jane Austen aikalaisemme
Kansi: Gene Wolfe: Sovinnontekijän kynsi
Kansi: Iiro Küttner ja Ville Tietäväinen: Puiden tarinoita : Puuseppä
Kansi: Pertti Koskimies: Suomen lintuopas
Kansi: Steve Erickson: Tours of the Black Clock
Kansi: Michael Katz Krefeld: Langenneet
Kansi: Hiljaisuuden hetkiä : inspiroivia ajatuksia ja kuvia
Kansi: J.K. Johansson: Noora
Kansi: Jukka Itkonen: Astronautin rusinapulla
Kansi: Kansa kahtia, henki halpaa : oikeus sisällissodan Suomessa?
Kansi: Tiitu Takalo: Minä, Mikko ja Annikki
Kansi: Alan Bradley: Piiraan maku makea
Kansi: Catherynne M. Valente: Tyttö joka putosi satumaan alle ja juhli varjojen valtakunnassa
Kansi: Ernesto Che Guevara: Tien päällä taas
Kansi: Suvi Vaarla: Täydellisiä ihmisiä
Seuraa Kirjavinkkejä Twitterissä Seuraa Kirjavinkkejä Facebookissa Seuraa Kirjavinkkejä sähköpostilla