Uutiset ja tiedotteet

Tähtifantasia-ehdokkaat 2015 julkistettu
Tähtivaeltaja-ehdokkaat 2015 on julkistettu
Blogistanian Finlandia 2014 voittajat
Kirjavinkkien Blogistania 2014 -äänet

Uusimmat vinkit

Kansi: Anni Swan: Jänis Vemmelsäären seikkailuja

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Anni Swan: Jänis Vemmelsäären seikkailuja

kirjoittanut Kaisa — 26.4.2015
WSOY, 1911, 2015
Alkuteos: Suomentaen kerrottu J. C. Harrisin Uncle Remus -tarinoiden mukaan
Kuvitus: Riikka Jäntti

Jänis Vemmelsääri, Kettu Repolainen ja Susi Hukkanen, Karhu Mesikämmen ja Setä Kilpikonna ynnä muutama muu, siinäpä vasta ystäväjoukkio. Ollaan siis klassistakin klassisempien eläintarinoiden äärellä.

Jänis Vemmelsäären seikkailuja Anni Swanin suomentamana on jälleen saanut uuden painoksensa, eikä suotta. Näitä kyllä kelpaa lukea yhä uudelleen, vaikka ne miltei kaikki lopulta tuttuja ovatkin, ihan hyvässä muistissa, toisin kuin ensin kuvittelin. Jänis on idearikkaine kepposineen fiksu yhä edelleen, Kettu tyhmemmänpuoleinen, eikä Susi Hukkasenkaan kannata Jänikselle irvailla, se kuitenkin parhaiten nauraa, joka viimeiseksi näin tekee…

Alunperin vuonna 1911 suomentaen kerrotut tarinat ovat mielestäni kestäneet aikaa hyvin, klassikon lailla. Nämä amerikkalaisen toimittaja-kirjailija-folkloristi J. C. Harrisin 1800-luvun loppupuolella talteen kokoamat seikkailut ovat syntyneet Etelävaltioiden orjien keskuudessa ja valloittaneet lopulta lähes koko maailman, kiitos Harrisin. Mutta suurin kiitos siis etelän orjille, meidän suomalais(lasten) näkökulmasta Anni Swanin ihastuttavaa suomennostyötä unohtamatta.

Teos käsittää viisitoista tarinaa, joista suosikeikseni nousevat nerokkaat Kettu Repolainen on kuollut sekä Setä Kilpikonna tuomarina. Uuden painoksen kuvituksesta vastaa Riikka Jäntti, mielestäni teemaan melko mukavasti sopivalla tavalla. Toki ajat ovat muuttuneet sitten Helga Sjöstedtin ensimmäisen suomalaiskuvituksen. Eläimet ovat saaneet vaatteet ja inhimillistyneet omalla tavallaan muutenkin, tulleet kiltimmiksi, mutta hyvä näin; aikamme henkeä, aikamme henkeä.

Sanomattakin siis selvää, että suosittelen, pienoisella varauksella tosin, ovathan nämä osin suhteellisen raakoja, kun yritetään hirttää, hukuttaa ja syödä suihinsa. No, oikeus kuitenkin voittaa, samoin järjen valo, ei niinkään voima. Ja muistutettakoon vielä, että kuten suomalaisissa eläintarinoissa, ei se viekas veijari ole suinkaan kettu, vaan jänis, ei ilkeä vaan hyväsydäminen sankari.

Kansi: Pekka Kämäräinen: Pantasusi

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Pekka Kämäräinen: Pantasusi

kirjoittanut hikkaj — 26.4.2015
Nordbooks, 2015
Kuvitus: Mari Arvinen

Nykyajankotkotuksien parissa näissä saduissa elellään, jos kotkotuksiksi katsotaan äitiketun häippäisy uuden uroksen kelkkaan; ‘peräkammarinallen’ morsiamenhaku Venäjältä; haaskakarhun stressi työpaikastaan; nettikotkaperheen filmaattiset elintavat kun kamera käy; muurahainen ja tuottavuuden lisääminen.

Enpä jatka, koska jo noista ilmi käy, ettei tässä menneitä Aisopos-aikoja eletä vaan hektistä nykyisyyttä. Luokanopettaja Pekka Kämäräinen on kirjoittanut sen verran ajankohtaisen satukirjan, että se kiinnostaa meitä kaikkia iästä riippumatta. Veikkaan että on näitä oppitunneilla läpikäyty ja testattu. Tosin tekijä ei enää opettajana ole.

Sen verran paljastan vielä ensimmäisestä sadusta, että nopeasti isäkettu äidin äkkilähdöstä toipuu ja hommaa Mallan petikaverikseen ja lapsille uudeksi äiskäksi. Käy niin kuin nykysadussa lopuksi pitääkin: aika hyvin. Hyvin käynee niillekin huvilaörveltäjille, joita orava kaverinsa kanssa seuraa, niille jotka rypevät ja ryyppäävät – kyllä nekin varmaan aikanaan selviävät.

Pantasusi on pantu tämän 25 satua sisältävän kokoelman nimeksi. Sopiva nimi, koska siitä käy ilmi että nykyajassa tässä eletään. Pieni pantasusi ei voi palata omaan pesueeseensa, koska silloin paljastaisi koko porukan liikkeet ja metsästäjille olisi helppo nakki. Niinpä isä karjuu pantapentunsa maailman turuille.

Rasismi nostaa päätään joen suistossa Afrikassa, minne Tintti on lentänyt pois Pohjolasta kurkiuroksen selässä talvea pakoon ja siellä kaislikossa käydään lintujen välillä keskustelunpoikasta:

- Mikäs viiruotsa sinä olet?

- Meidän ruokapaikalle olet tunkemassa!

- Mitä sinä tänne tulet! Olisit pysynyt kotonasi! Mistä tulet?

- Ala mennä! Pois täältä – pois – pois!

Pienen siiveniskun saatuaan Tintti poistuu paikalta lintuparven huudellessa herjoja ja räkyttäessä ilkeyksiä.

Jälleen todistettu: satu on ihmisen peili. Ihmismäistä käyttäytymistä kaikki tyynni.

Mari Arvisen kuvittama Pantasusi-satukirja käy opiksi ja ennen kaikkea ojennukseksi – huoletta luettavaksi ja kuunneltavaksi kaikille ikäluokille, sillä se ei sisällä raakoja tekoja, eikä suoraa seksiä senkään vertaa kuin Andersenin Keisarin uusissa vaatteissa.

Lisää vinkkejä

Kansi: Carlos Da Cruz ja Anniina Mikama: Täyttä laukkaa maailman ympäri
Kansi: Ivan Denisovitšin päivä
Kansi: Rakkausarpia
Kansi: J.S. Meresmaa: Kuninkaan tahto
Kansi: Sanna Pelliccioni: Onni-pojan seikkailut
Kansi: Jussi Katajala: Korpin silmät kaiken näkevät
Kansi: Emma Hooper: Etta ja Otto ja Russel ja James
Kansi: Päivi Rahikka: Pihasuunnittelijan ABC
Kansi: Pirkko-Liisa Surojegin: Suomen lasten hölmöläissadut
Kansi: Ryo Mitsuya: Mopsi tuli taloon 1
Kansi: Giulia Enders: Suoliston salaisuus : kaikki kehomme keskeisestä elimestä
Kansi: Katariina Souri: Valkoinen varjo
Kansi: Aapo Rapi: Tahvana
Kansi: Caius Kajanti: Koskettavia naiskohtaloita Suomen historiasta
Kansi: Sirpa Ahola-Laurila: Soinin kupla
Kansi: Sara Calian: Kaupunkimatkailijan kävelyopas : Lontoo
Kansi: Stephen Hawking: Minun lyhyt historiani
Kansi: Hanna Tuuri: Ranta
Seuraa Kirjavinkkejä Twitterissä Seuraa Kirjavinkkejä Facebookissa Seuraa Kirjavinkkejä sähköpostilla