Uutiset ja tiedotteet

Locus-voittajat 2015
Nebula-voittajat 2014
Tähtivaeltaja-voittaja 2015: Antti Salmisen Lomonosovin moottori
Tähtifantasia-ehdokkaat 2015 julkistettu

Uusimmat vinkit

Kansi: Thomas Bernhard: Kolme kertomusta

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Thomas Bernhard: Kolme kertomusta

kirjoittanut Hannu — 4.7.2015
LURRA editions, 2014
Alkuteos: Der Kulterer, Der Italiener, An der Baumgrenze (Residenz Verlag, 1969)
Kääntäjä: Olli Sarrivaara

Itävaltalainen Thomas Bernhard on laajasti kehuttu ja palkittu kirjailija, jonka tuotantoon en kuitenkaan itse ole aiemmin kajonnut. Nyt tämäkin vika on paikattu, kun tartuin novellikokoelmaan Kolme kertomusta, joka kuuluu kirjailijan varhaiseen tuotantoon, ajalle, jolloin hän oli löytämässä omaa kertojanääntänsä.

Kulterer on paitsi ensimmäisen novellin nimi myös sen päähenkilö. Hän on juuri vapautumassa vankilasta kärsittyään mallikelpoisesti ja häiriöitä aiheuttamatta tuomionsa. Mistä rikoksesta, sitä ei tarina kerro, eikä se olekaan oleellista. Sen sijaan oleellista on Kultererin tapa kirjoittaa öisin tarinoita, jotka hän saa päähänsä yksittäisestä sanasta tai ilmaisusta. Bernhardin novellissa tarkastellaan hienosti vapautumisen tuoman elämänmuutoksen stressaavuutta ja kaiken kaikkiaan pelkoa tulevasta. Kulterer on vahva tarina, joka oli ainakin minulle koko kolmikon kohokohta.

Seuraavana on vuorossa Italialianen, jossa kertoja tutustuu isänsä hautajaisissa Italiasta tulleeseen kaukaiseen sukulaiseen. Tilaisuus on molemmille alkuun kiusallinen, mutta kertojan alkaessa kertoa perheen näytelmäharrastuksesta jää henkilöiden väliltä alkaa sulaa. Lopulta kertoja paljastaa sukunsa lähihistorian karmaisevan trauman.

Kokoelman viimeinen novelli on nimeltään Puurajalla. Siinä pienen alppipaikkakunnan poliisi alkaa kylmänä talvi-iltana tarkkailla majataloon saapunutta epäilyttävää nuorta paria. Onnellista loppua kaipaavien kannattaa tämäkin tarina jättää väliin.

Kaikki kolme novellia ovat hyvin rakennettuja pienen tilan tarinoita – oivallisia esimerkiksi elokuva- tai näyttämösovitusta varten, ja onpa näitä filmattukin. Tietty jyrkkyys ja pessimismi leimaavat kaikkia tekstejä, mutta silti ne ovat kiehtovia, persoonallisia kertomuksia. Suosittelen.

Kansi: Taina Latvala: Ennen kuin kaikki muuttuu

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Taina Latvala: Ennen kuin kaikki muuttuu

kirjoittanut Heidi V. — 4.7.2015
Otava, 2015

Taina Latvala kuuluu nuoreen kirjoittajapolveen, jonka elämästä ja teoksista näkee lehdissä mutta jota en ole vielä ehtinyt lukea. Tähän tuli muutos Latvalan uusimman teoksen, Ennen kuin kaikki muuttuu, myötä. Kyseessä on novellikokoelma, jonka kaikki tarinat kytkeytyvät samaan päähenkilöön. Tapahtumat eivät kuitenkaan etene kronologisessa järjestyksessä, vaikka jonkinlainen kaari kirjassa sulkeutuukin.

Latvalan päähenkilö on maalta kaupunkiin opiskelemaan muuttanut nuori nainen. Hän on myös kertojana useimmissa kirjan novelleista mutta hänen nimensä ei esiinny tekstissä. Latvala on kerännyt teokseensa nuoruuden kipukohdat ja oman itsensä etsinnän mutta myös pinnalliset ystäväpiirit ja kaupunkielämän epävarmuuden. Päähenkilö rakastaa ja rakastuu, masentuu, bilettää, matkustelee ja elää, mutta taustalla leijuu neuroottisuus ja epävarmuus. Latvalan huomiot ovat tarkkoja ja niiden kautta paljastuu rehellinen kuva elämästä sellaisena kuin se nuorena usein on.

Latvala on taitava kirjoittaja, jonka teksti soljuu. Hän hallitsee myös ironian keinot. Pidin erityisesti novellista Kissan yksityisyys, jossa toimittaja haastetaan oikeuteen lehtijutusta, jossa hän viittaa polyamoriassa elävän naisen kissan seksielämään. Naamiohuvit-niminen teksti paljastaa tyttöjen välisen ystävyyden kiemurat, ja Kilpikonnan äidissä pohditaan äitiyttä mutta myös nykyihmisen lyhytpinnaisuutta. Pidin siitä, miten novellit pikku hiljaa täydensivät päähenkilöstä saatua kuvaa. Nuoruushan on juuri tätä: tempoilua sinne tänne, epävarmuuden hetkiä, hukattuja päiviä ja löydettyjä iltoja.

Suosittelen omaa nuoruuttaan eläville tai lämpimiin muisteluhetkiin siitä juuri selvinneille.

Lisää vinkkejä

Kansi: Risto Isomäki: Miten Salpausselät syntyivät
Kansi: Viimeinen sana
Kansi: Erkka Leppänen ja Hanna Matilainen (toim.): Käärmeenliekit
Kansi: Jeff Kinney: Neropatin päiväkirja : Kohtalo kolhii
Kansi: Andrzej Sapkowski: Pääskytorni
Kansi: Johanna Tuomola: Vielä kerran
Kansi: Margaret Atwood: Uusi maa
Kansi: Sophie Kinsella: Himoshoppaaja tähtien tiellä
Kansi: Jhumpa Lahiri: Kaima
Kansi: Paul Stanley: Tehty mikä tehty : minun tarinani
Kansi: Inger Frimansson: Tyttö ja kissa
Kansi: Sadan vuoden yksinäisyys
Kansi: John Green: Arvoitus nimeltä Margo
Kansi: Marie Kondo: KonMari : siivouksen elämänmullistava taika
Kansi: Tuomo Jäntti: Talven hallava hevonen
Kansi: Helena Lylyharju ja Kari Martiala: Kesäruokaa paratiisista : havaijilaisia herkkuja kotikeittiöön
Kansi: Janet Evanovich: Yhdestoista hetki
Seuraa Kirjavinkkejä Twitterissä Seuraa Kirjavinkkejä Facebookissa Seuraa Kirjavinkkejä sähköpostilla