Uutiset ja tiedotteet

Tähtivaeltaja-ehdokkaat 2016 on nimetty
Kirjavinkkien Blogistania-äänet 2015
Atorox-voittajat 2015
Nova 2015:n voitto Aleksi Kuutiolle

Uusimmat vinkit

Kansi: Viveca Sten: Juhannusmurha

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Viveca Sten: Juhannusmurha

kirjoittanut Tuija — 28.4.2016
WSOY, 2016
Alkuteos: I stundens hetta (Forum, 2012)
Kääntäjä: Sirkka­-Liisa Sjöblom

Vaihteeksi dekkari, jossa ei ole sarjamurhaajaa! Viveca Stenin uusin suomennettu kirja on neljäs Sandhamnin murhat -sarjassa ja kertoo Victorista, jonka elämä saa surullisen lopun nuorison viettäessä juhannusta. Viini ja väkevät virtaavat, parisuhteita lopetetaan ja aloitetaan, eikä homma oikein ole hanskassa: yksi ja toinen örveltää ja sammuu. Huonoimmin käy siis 16-­vuotiaalle Victorille, joka löydetään surmattuna seuraavana aamuna, eikä kukaan nuorista juhlijoista näytä tietävän tai muistavan, mitä oikein tapahtui. Tutkimusten johtoon asettuu vanha tuttu Thomas Andreasson, ja tietysti myös Nora Linde häärii mukana. Victorin pitkäaikainen kaveri Tobbe joutuu huomion keskelle, sillä hänet on nähty Victorin luona joskus juhannusyönä, mutta saattaisiko hän todella murhata parhaan ystävänsä? Ja onko nuorten juhlissa ollut alkoholiakin vahvempia aineita mukana?

Jo Sotilaiden salaisuudet ­-romaanissa Sten oli onnistunut parantamaan kerrontaansa sarjan edellisiin osiin nähden, ja tuo kehityskulku jatkuu ilahduttavasti edelleenkin. Rakenne on selkeä, mutta mielenkiintoinen: tällä kertaa ei ole mukana sitä dekkareissa nykyään niin tavallista kursiivilla painettua salaperäistä sisäkertomusta, vaan kronologisen kerronnan keskeyttävät juhannusyön kokijoiden minämuotoiset osuudet. Myös päähenkilöiden kuvauksen kehittely sujuu hyvin: sarjan alkuosissa heitä vaivannut juppimaisuus on vähitellen haihtunut kokonaan, ja molemmat ovat perhe-­ ja parisuhdekuvioineen ihan inhimillisiä, tai ainakin melkein.

Olen nähnyt kirjasta tehdyn tv­-elokuvan, ja siitäköhän mahtaa johtua, että saariston juhannus tuntui romaaniakin lukiessa olevan intensiivisesti läsnä. Kesäkirjaksi siis mitä sopivin.

Kansi: Kalle Päätalo: Nuorikkoa näyttämässä

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Kalle Päätalo: Nuorikkoa näyttämässä

kirjoittanut hikkaj — 28.4.2016
Gummerus, 1984

Iijoki-sarjan 14. osa. 620 s. Vuosi 1945. Kalle 26 vuotta.

Kirjan ilmestymisvuosi 1984. Sattupa sopivasti: omat aviot – eikö tuota silloin liene käyty nuorikkoa näyttämässä, tosin vähemmällä tohinalla!

Rousto-Ville, kirvesmiesten vanheneva, äreä nokkamies nousee väkevästi Kallen henkilögalleriaan, jossa sarjan lopuksi on parituhatta nimeltä mainittua: tekoselkosten ihmiset omin nimin ja kaikki muut keksityin nimin.

Ruminalla alkaa Kallen rakentajan ura: hyvä ettei koko rakenteilla oleva talo kaadu Kallen potkaistua tieltään rakennustelineiden reevan/pönkkälaudan laudankantoa haittaamasta.

Mutta se se vasta ruminaa on kun nuori aviopari huppailee pariviikkoisen Kallen tekoselkosilla! Säkivä Laina ja mielenmalttinsa menettävä Kalle näyttävät, jotta kesäloman viettäminen ja joutoaika ne ne vasta hermoja kysyvät ja avioauvoa koettelevat: on kyydinnuusaa, viinapullojen raahaamista, ‘hillon’ siementä, monenmoista polttiaista ja tuskaa riesana.

Ja lukija nauttii!

On niin mukava palata taas Iijoki-sarjan lähtökuoppiin, kotiin Taivalkosken Jokijärven Kallioniemeen ja tavata Hermanni Päätalon kattilakunta. Päästä takaisin pitkästä aikaa ja lähes koko kirjan ajaksi lukijallekin melkein kotikyläksi muodostuneeseen jokivarren seutuun. Ai että on riemu taas kuunnella jatustelevaa Kummun Patruunaa ja isä-Herkon kielenkääntöä, mittaamaan miehisyyden mittaa ja katastelemaan äiti-Riitun piipunpolttoa ja tavata pian laukeava Martta, sotareissulta palaava littanokka, matteen näkönen veli-Manne ja joku kyläläinenkin.

Jokunen kylänihminen? Pettynyt on Kalle ennen kaikkea ihmisiin, kasvinkumppalitkin enemmän kääntävät päänsä kuin antautuvat puheille ja kaveeraamaan. Vieraaksi ovat käyneet. Sitä Kalle suree, mutta onneksi on luonto heinäkuumaisillaan, kesä kauneimmillaan. Maisemien ihailuun ei kyllästy.

Mutta.

 Ja nyt olet ijänikusen ahtaan alakupäässä!

Äiti-Riitu sen tuntee ja ilmoille päästää veneessä kun kaksin Kallen kanssa soutavat ja tapansa mukaan tuntojansa tutkailevat. Ei pojankaan avioelämä onnelliseksi ole tulossa: – Sehän näkkyy olevan ihan luulotautinen raukka ja mustasukkasuuven nakeltavana!

Parempi olisi Riitun mielestä pätkäistä poikki heti alkujaan kun ottaa kannettavakseen elinikäinen taakka:

– Kun on ite käyny saman helevetin tauvin läpi, haluttasi neuvoa, että jos mustasukkasuuven kyy rupejaa jatkuvasti teijän välissä nuin tuikkimaan, niin on parempi erota.

Pian on hupailut hupailtu, jätettävä lapsuuden koti lopullisesti veli-Mannen harteille, noustava veneeseen kokka kohti Tamperetta. Eikä oikeastaan haikealta tunnu ollenkaan, kun on viimeiset vilkutukset vilkuteltu. Mukana kolmantena seuraa siskoista Eeti, jolle olisi järjestettävä oman elämisen alut kaupungissa.

Eiköpähän se siitä ala lutviutua, Lainankin kanssa. Siellä Kuusisen yläkerrassa, kun rintamamies tonttikin on hakusessa. Ja palaaminen työmaalle on entistä kotoisempaa:

“Minusta tulisi rakennusmies, jopa kirvesmies.”

  • loisto
  • posara
  • koppimulukku
  • attuilematta
  • atima
  • impsuilla
  • täärätä
  • uinisko

Lisää vinkkejä

Kansi: Minna Ala­-Heikkilä: Ei mitään hyvää minulle : kertomus kärsimyksestä ja selviytymisestä
Kansi: George R. R. Martin: Jäälohikäärme
Kansi: Elif Şafak: Valkoinen elefantti
Kansi: Pierre Christin: Brooklynistä Kosmokseen
Kansi: Elizabeth Kolbert: Kuudes sukupuutto : luonnoton historia
Kansi: Jorma Mattson ja Yrjö Teeriaho: Tietoa ja tarinaa Saariseliltä
Kansi: Peter James: Rikoksen merkit : Roy Gracen ensimmäinen tapaus ja muita tarinoita
Kansi: Samuel Bjørk: Minä matkustan yksin
Kansi: Minna Eväsoja: Melkein geisha : hurmaava ja hullu Japani
Kansi: Maritta Lintunen: Takapiru : novelleja
Kansi: Robert Galbraith: Pahan polku
Kansi: Raisa Lardot: Ripaskalinnut
Kansi: Antti Vahtera: Viisi vuodenaikaa
Kansi: Puluboin ja Ponin kirjat 1+2
Kansi: Matti Rämö: Polkupyörällä Himalajalle
Kansi: Toni Morrison: Jazz
Kansi: Maria Rusko: Äidit
Kansi: John le Carré: Ylimmät ystävät
Seuraa Kirjavinkkejä Twitterissä Seuraa Kirjavinkkejä Facebookissa Seuraa Kirjavinkkejä sähköpostilla Kirjavinkkien Youtube-kanava