Uutiset ja tiedotteet

Kirjavinkkien Blogistania-äänet 2015
Atorox-voittajat 2015
Nova 2015:n voitto Aleksi Kuutiolle
Worldcon Suomeen 2017

Uusimmat vinkit

Kansi: Jonathan Franzen: Purity

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Jonathan Franzen: Purity

kirjoittanut Tuija — 10.2.2016
Siltala, 2015
Alkuteos: Purity (Farrar, Straus & Giroux, 2015)
Kääntäjä: Raimo Salminen

”Kun Charlesin monet kuherruskuukaudet olivat ohi, hän ryhtyi kirjoittamaan isoa kirjaansa, romaania joka toisi hänelle paikan modernin amerikkalaiskirjallisuuden kaanonissa. Joskus ennen oli riittänyt, kun kirjoitti sellaisen teoksen kuin Ääni ja vimma tai Ja aurinko nousee. Mutta iso koko oli nyt kaikki kaikessa.”

Tämä Charles-­kirjailija on Purity-­romaanin kannalta selvästi sivuhenkilö, mutta ehkäpä hänen hahmossaan on Jonathan Franzenin kannalta itseironian pilkahdus: Purity on iso kirja, laaja, lavea ja monisanainen.

Pip Tyler, joka inhoaa oikeaa nimeään Purity, on 24­-vuotias, joka ei oikein tiedä, mitä elämällään tekisi. Hänellä on niskassaan reilusti sadantuhannen dollarin opintovelat, joiden maksussa yksinhuoltajaäiti ei pysty auttamaan. Hän asuu anarkistikollektiivissa vallatussa talossa ja saa siellä tietää salaperäisestä Sunlight­-projektista, joka toimii tietovuotojen parissa ja jonka keskushahmo on gurun maineeseen noussut saksalaissyntyinen Andreas Wolf. Hieman vastahakoisesti Pip lähtee mukaan projektiin, kun Wolf lupaa maksaa opintovelan lyhennykset ja auttaa Pipiä tämän tuntemattoman isän etsinnässä.

Tästä lähtökohdasta Purity-­romaani sitten pyörähtää liikkeelle. Se kuvaa laajasti Andreas Wolfin menneisyyttä Itä-­Saksassa 1980-­luvulla ja kertoo hänen elämänsä suuresta ja järkyttävästä käännekohdasta, jonka ympärille tapahtumat paljolti myöhemminkin keriytyvät. Ja tapahtumiahan tässä kirjassa riittää! Henkilögalleria on monipäinen, mutta melkoisen taitavasti Franzen onnistuu pitelemään lankoja käsissään ja johtamaan kaikki vaikka suurtenkin mutkien kautta Pipin ja Andreaksen tarinoihin. Kirjan lopussa palataan eri maiden ja maanosien läpi tehdyltä matkalta takaisin Kaliforniaan, Pipin alkuperäiseen kotiympäristöön ja hänen neuroottisen äitinsä luo. Mutta kirjan juonesta en halua kertoa tässä juuri mitään, sillä se onnistuu yllättämään lukijan monta kertaa.

Oliko Purity sitten vaatimansa luku­-urakan arvoinen kokemus? Minusta kyllä oli, vaikka romaanin vastaanotto on ollutkin melko ristiriitainen. Mielestäni kirjassa ei sen kuudestasadasta sivusta huolimatta ollut juurikaan tyhjäkäyntiä, vaan lukuisat sivujuonet ja -­henkilöt nivoutuivat tyylikkäästi kokonaisuuteen. Mutta eivät sen kuvaamat ihmiset erityisen miellyttäviä olleet, raadollisia paremminkin; erityisesti minulle jäi mieleen kaikkien sen keskeisten mieshahmojen enemmän tai vähemmän piilevä misogynia – romaanin naiset olivat kyllä kauniita, elleivät sitten olleet poikkeuksellisen rumia kortisonista turvonneine kasvoineen, mutta miesten palava rakkaus heihin kääntyi pian katkeraksi vihaksi ja kostonhimoksi. Vain Pip itse pysyi jotenkin näiden kuvioiden ulkopuolella, hän on läpi kirjan Purity-­nimensä mukaisesti puhdas, mikä sekin lienee omanlaisensa stereotypia. Muuten kirjan läpi kulkevat viiltävä suru, pessimismi ja illuusiottomuus. ”Maailma, sen olemassaolo, sen jokainen atomi, oli kammottava”, toteaa eräs kirjan keskeisistä henkilöistä aivan tapahtumien lopussa katsellessaan ”kaunista” maisemaa. Mutta onneksi aivan viimeisillä sivuilla on sentään toivoa.

Purity on siis iso kirja, paljon tarinoita, paljon henkilöitä ja paljon viime vuosikymmenien aatteita sisältävä. Minulle se oli oikein palkitseva lukukokemus.

Kansi: Joel Lehtonen: Lintukoto

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Joel Lehtonen: Lintukoto

kirjoittanut hikkaj — 9.2.2016
Otava, 1929

Savon Putkinotkosta, Inhan tilasta, irti päästyään Joel Lehtonen osti Hämeestä Sääksmäeltä pikkusaaren. Vähä-Vohlissa hän vietti paratiisimaista elämää vähän niin kuin Robinson tai Philip Quarll. Reuma jäyti selkärankaa, muttei sitä huomannut täällä – Lintukodossa unohtuivat muutkin huolenkannot, myös puoliveli-Muhosen pesue ja äiti-Heikarainen.

On Matti-kukkoa, Mainos-possua, Pyynti-koiraa, Rupuhäntä-kanaa – kotoista kaikin. Myös vaimo-‘Lyygia’.

Tänne päästiin pakoon pahaa kiireistä maailmaa kaikenmaailman uutisineen. Täällä uutisina ovat linnut ja kasvit, luonto joka kehittyy kesän mittaan täyteläiseksi katsella ja kuunnella, aistein maistella. Kiusalliset muurahaiset ja rotat jah, ettei nyt sentään täydellisyyden harmoniassa elettäisi, utopiassa. Silti suvereenissa valtakunnassa – diplomaattikielellä: loistavassa erityneisyydessä – missä ei ulkopolitiikkaa tarvita.

Mutta, mutta heinäkuun muuttuessa elokuuksi, pimenevien iltojen muuttuessa myrskyisemmiksi, haihtuu vähitellen paratiisin henki. On parasta teurastaa sika ja pötkiä pakoon paratiisista.

“Kesän satu on mennyt: – Kiitos, Jumala, ruuasta!” — “Helpotuksesta huokaisten lähdemme.”

Kaupungin sähkövalot voittavat auringon, kuun ja tähdet. Mukavuus työn ja vaivan.

Näemmä.

Lintukoto on Joel Lehtosen kolmanneksi viimeinen kirja: Enää on ilmestyvä synkkä, paksu Henkien taistelu vuonna 1933 vuotta ennen hirttäytymiskuolemaa; kuoleman vuonna postuumina julkaistaan vielä vavahduttava runoteos Hyvästijättö Lintukodolle.

Lisää vinkkejä

Kansi: Leeni Peltonen: Valvomo : kuinka uneton oppi nukkumaan
Kansi: Kalle Päätalo: Täysi tuntiraha
Kansi: Kurt Vonnegut: Galápagos
Kansi: W.G. Sebald: Merkintöjä Korsikasta
Kansi: Bill Mantlo ja Janne Suominen (toim.): Hämähäkkimies : vuosikerta 1985 osa 1
Kansi: Ville Ranta: Köyhän miehen Jerusalem
Kansi: Kunnan jauhot
Kansi: Rainer Knapas: Karjalan kunnailla : matkoja kulttuuriin ja historiaan
Kansi: Stephen Baxter ja Terry Pratchett: Pitkä Mars
Kansi: Tammettu virta
Kansi: Antti Arnkil: Lauantaiesseet
Kansi: Alafair Burke ja Mary Higgins Clark: Tuhkimomurha
Kansi: Huonemiehen poika
Kansi: Christiane V. Felscherinow ja Sonja Vukovic: Christiane F. : minun toinen elämäni
Kansi: José Saramago: Lissabonin piirityksen kirjuri
Kansi: Kate Atkinson: Hävityksen jumala
Kansi: Aleksi Lahdenoja, Jari Lahdenoja ja Miikka Väisänen: Copas y Tapas : erilaisia tapoja
Kansi: Eija Piekkari: Kuolema kutsuu katsomoon
Seuraa Kirjavinkkejä Twitterissä Seuraa Kirjavinkkejä Facebookissa Seuraa Kirjavinkkejä sähköpostilla Kirjavinkkien Youtube-kanava