Uutiset ja tiedotteet

Nova 2014: Tuukka Tehnusen Ugrilainen tapaus
Atorox 2014: Jussi Katajalan Mare Nostrum
Kosmoskynä 2014: Pasi Karppanen
Tähtifantasia 2014: Bruno Schulzin Kanelipuodit

Uusimmat vinkit

Kansi: Piper Kerman: Orange Is the New Black : vuosi vankilassa

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Piper Kerman: Orange Is the New Black : vuosi vankilassa

kirjoittanut Maarit — 1.8.2014
Otava, 2014
Alkuteos: Orange Is the New Black : My Year in a Women's Prison (Random House Publishing Group, 2010)
Kääntäjä: Oona Timonen

Piper Kerman on niin sanottu tavallinen nainen, joka etsii elämäänsä jännitystä. Hän alkaa seurustella Nora-nimisen naisen kanssa, joka tienaa rahansa huumeiden salakuljetuksella. Kerman tekee muutaman palveluksen Noralle, mutta rikollinen elämä menettää nopeasti hohtonsa, ja Kerman palaa takaisin kaidan tien kulkijaksi. Lain koura on kuitenkin pitkä ja kärsivällinen, ja useiden vuosien jälkeen – kun Kermanista on jo tullut yhteiskunnan tuottava jäsen – hänen on aika sovittaa rikoksensa 15 kuukauden vankilatuomiolla.

Kerman pelkää aluksi elämää vankilassa, mutta pian pelot osoittautuvat turhiksi. Vankilat naiset ovat enimmäkseen mukavia, ja Kerman ystävystyy monen vangin kanssa. Hän kuluttaa vankila-aikansa työssä, arkirutiineissa ja juoksuradalla. Vierailijoita käy paljon, ja hän saa postissa kirjeitä ja kirjoja. Yksityisyyden puute ja auktoriteettiasemaansa pönkittävät vartijat hermostuttavat, mutta muuten Kerman pärjää hyvin.

Kerman oppii nopeasti vankilaelämän rutiinit. Perimmäinen totuus vankilasta on, ettei mikään vankilan sääntö ole ehdoton. Sosiaalisella pelillä voi saavuttaa mitä tahansa, ja sinisilmäisenä ja valkoihoisena vankina Kerman huomaa saavansa vankilan johdolta parempaa kohtelua ja arvostusta kuin erinäköiset vangit.

Vuosi vankilassa on aiheestaan huolimatta hyvin harmiton kirja. Se ei herätä suuria tunteita tai edes häivähdystä epäoikeudenmukaisuudesta. Kermanin sulhanen kosii häntä vankilavuoden aikana, ystävät kannustavat, kukaan ei vaani vankilan suihkutiloissa, eivätkä sukulaisetkaan hylkää. Kylmä rinki on hyvin kaukana Kermanin vankilan arjesta. Vuosi vankilassa on leppoisa lukukirja.

Kansi: Maggie O’Farrell: Varoitus tukalasta helteestä

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Maggie O’Farrell: Varoitus tukalasta helteestä

kirjoittanut Salla P. — 31.7.2014
Schildts & Söderströms, 2014
Alkuteos: Instructions for a Heathwave (Tinder Press, 2013)
Kääntäjä: Maija Kauhanen

Maggie O’Farrellin Varoitus tukalasta helteestä oli odotettu uutuus, sillä pidin hänen ensimmäisestä suomennetusta romaanistaan Käsi jota kerran pitelin kovasti. Ilokseni kirja ei tuottanut pettymystä, vaan oli vähintäänkin yhtä nautittava kuin edeltäjänsäkin.

Varoitus tukalasta helteestä sijoittuu vuoden 1976 Lontooseen, jossa kärvistellään helleaallon kourissa. Eräänä aamuna Robert Riordan -niminen mies kertoo vaimolleen Grettalle lähtevänsä ostamaan päivän sanomalehden, mutta ei palaakaan takaisin joka-aamuiselta lehdenostoreissultaan.

Katoamista selvittelemään saapuvat myös Grettan ja Robertin kolme lasta, joiden omat elämät ovat enemmän tai vähemmän solmussa, samoin kuin heidän keskinäiset suhteensakin. Pian vaikuttaakin siltä, että Robertin etsintä pakottaa kaikki osalliset puhdistamaan luurangot myös omista kaapeistaan. Äiti Grettakaan ei ehkä ole aivan niin tietämätön Robertin katoamisen syistä, kuin hän haluaa antaa ymmärtää. Loppujen lopuksi Robertin katoaminen jääkin romaanissa varsin pieneen sivurooliin, kun jokainen kirjan hahmoista joutuu tarkastelemaan omaa elämäänsä sellaisena kuin se on.

Varoitus tukalasta helteestä ei katoamis -teemastaan huolimatta ole mikään jännitystarina, vaan perheromaani ja siinä sivussa hieman psykologinenkin romaani. Maggie O’Farrellilla onkin ilmiömäinen taito kirjoittaa henkilöhahmoistaan inhimillisiä ja samastuttavia, vaikkei heidän toimintaansa aina ymmärtäisi tai hyväksyisi. Lisäksi hän kuvaa mestarillisesti ristiriitaisia perhesuhteita ja totuttuihin tapoihin vajoamista omien perheenjäsenten kesken:

“Monica astuu ovelle ja työntää sen auki. Nauru ja puhe lakkaavat hiljaisuuden nielaisemina aivan kuten hän odottikin. Katsellessaan sisaruksiaan hän miettii, että se on suosikkilapsen roolin varjopuoli. Muut lapset pitävät häntä yhtenä “niistä”, vanhempien leiristä tulleena vakoojana: kun he ovat yhdessä, häntä siedetään muttei koskaan oteta osaksi joukkoa.”

Varoitus tukalasta helteestä on teemastaan huolimatta tunnelmaltaan Käsi jota kerran pitelin -kirjaa kepeämpi ja sopii erinomaisesti luettavaksi helteisinä kesäpäivinä, jolloin lukija voi entistä helpommin samastua Lontoota vaivaavaan helleaaltoon ja siinä samalla eksyä pohtimaan kirjan henkilöiden perhesuhteiden ohella hieman omiaankin.

Lisää vinkkejä

Kansi: Alexander McCall Smith: Limpopon yksityisetsiväkoulu
Kansi: Håkan Nesser: Kim Novak ei uinut Genesaretin järvessä
Kansi: Timo Parvela: Ella ja kaverit karkaavat koulusta
Kansi: Håkan Nesser: Yksinäiset
Kansi: Matti Laine: Merkitty mies
Kansi: Hana Doskocilova ja Zdenek Miler: Myyrän sateenvarjo
Kansi: Vuori
Kansi: Mika Terho: Afrikan päiväkirja
Kansi: James Bowen: Katukatti Bob : kissa joka muutti elämäni
Kansi: Riitta Konttinen: Taiteilijatoveruutta : Helene Schjerfbeck, Ada Thilén, Helena Westermarck ja Maria Wiik
Kansi: Michael Moorcock: Teräksinen tsaari
Kansi: JP Ahonen: Puskaradio
Kansi: Erik Axl Sund: Unissakulkija
Kansi: Roald Dahl: Matilda
Kansi: Minna Lindgren: Ehtoolehdon pakolaiset
Kansi: Jarmo Nieminen: Aarresaaret
Kansi: Agneta Rahikainen: Edith : runoilijan elämä ja myytti
Kansi: J.M. Coetzee: Poikavuodet
Seuraa Kirjavinkkejä Twitterissä Seuraa Kirjavinkkejä Facebookissa Seuraa Kirjavinkkejä sähköpostilla