Romaanin tapahtumapaikkana on Helsingin Vuosaari, jossa tarinan päähenkilöt asuvat. Toinen heistä on murrosikäinen somalityttö Anis ja toinen nuori nainen, suomalainen Alla. Lyhyissä luvuissa seurataan vuorotellen Anista ja Allaa. He tapaavat toisensa vain ohimennen. Anis on Allan pikkusiskon ystävä.

Kertomuksen alusta asti Alla on jo islamiin palannut, kuten hän asian ilmaisee. Nuoren naisen kasvuvuodet ovat olleet rajojen kokeilua kirjailijaperheessä, jossa boheemit vanhemmat eivät voisi suhtautua löysemmin  lapseensa.Tarina kuljettaa Aniksen Allan äidin ystäväksi, maailman suvaitsevimman naisen seuraan. Kontrasti Anisin omaan äitiin on jättiläismäinen. Anisin äidin todellisista mielipiteistä emme saa edes tietää, koska hänet on opetettu vaikenemaan. Pieniä vihjeitä toki on…

Anisin isä puolestaan on erittäin tiukasti sitoutunut islamiin sekä sen ankarimpiin perinteisiin. On kiellettyjä ja sallittuja asioita. Ja Anis tottelee isäänsä — ainakin näennäisesti. Tytön elämä on muiden säätelemää: kotona nyhjäämistä, uskonnon harjoittamista ja vanhempien sekä veljien palvelemista eri tavoin. Mutta pelko tulee. Usein se tulee yöllä. Toisinaan sen tietää, joskus sitä ei osaa odottaa. Pelolla on myös kasvonsa.

Kirjoittaja kärjistää asioita välillä melkoisesti, ehkä tehokeinona. Kirja osoittaa kuitenkin, millaista on jäykkä perinteiden tai uskonnon noudattaminen nykypäivän Suomessa, valtakulttuurin keskellä. Anis on syntynyt kulttuuriin, joka pitää oikeana ja hyvänä naisten ympärileikkausta ja jossa miehillä on oikeuksia ja naisilla velvollisuuksia. Kirja antaa pienen välähdyksen erään kulttuurin arjesta nuoren naisen silmin.

Anis on ahkera ja hyvä koulussa. Hän on löytänyt musiikin, tanssin, elokuvat ja maailmankirjallisuuden nuorten klassikot. Hänen tärkeät asiansa ovat lähes kaikki väärin ja kiellettyjä. Hän elää kaksoiselämää, piilottelee tavaroitaan ja aistii koko ajan pahenevan uhan ympärillään. Anis on vaarallisella, itsenäisesti ajattelemaan pyrkivän nuoren ihmisen tiellä. Alla taas valmistelee Suvainto-nimistä tapahtumaa, jossa suomalaisia tutustutetaan islamiin. Alla on suorastaan riehakkaan iloinen ensimmäisistä kokeilustaan kaavussa, kun taas Anis Muumin kutsuu omaa muslimitytön pukuaan sukunimellään leikitellen muumiasuksi.

Anis käy ja oleskelee romaanissa monta kertaa kotinsa parvekkeella. Kirjan nimen merkitys selviää melko ikävällä tavalla kokonaan lopussa. Kirja on toki fiktiivinen, mutta aihe  ja asian käsittely tuovan sen kovin lähelle reaalitodellisuutta. Tässä keskustellaan monikulttuurisuuudesta, vallankäytöstä, alistamisesta, ihmisoikeuksista — maahanmuuttajista ja heidän kotoutumisestaan sekä asioista, joista jopa kirja antaa vain vihjeen… tämä kaikki erilaisen kulttuurin nimissä.

Suosittelen kirjaa kaikille maahanmuuttajista keskusteleville, nuorille ja aikuisille. Tämä vie mennessään Anis-tytön maailmaan, erilaiseen Suomeen. Toivoisikin, että tämän olisi kirjoittanut maahanmuuttaja itse eikä ehkä turhankin kärjistetysti aihetta käsittelevä suomalainen kirjailija. Tässä on se pieni vaara, että saadaan vääriä käsityksiä, syytetään maahanmuuttajakielteisyydestä ym.