Uutiset ja tiedotteet

Nova 2014: Tuukka Tehnusen Ugrilainen tapaus
Atorox 2014: Jussi Katajalan Mare Nostrum
Kosmoskynä 2014: Pasi Karppanen
Tähtifantasia 2014: Bruno Schulzin Kanelipuodit

Uusimmat vinkit

Kansi: Katriina Järvinen: Kaikella kunnioituksella : irtiottoja vanhempien vallasta

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Kaikella kunnioituksella on tärkeä kirja, niin uskallan sanoa. Se ei ole sivumäärältään suuren suuri, eikä sen lukeminen vie kauankaan, mutta se antaa ajattelemisen aihetta pitkäksi aikaa.

Kirja puhuu vanhempien kunnioituksesta ja Katriina Järvisen omasta hengellisestä taustasta lähtien Raamatun neljännestä käskystä. Pitääkö vanhempia kunnioittaa, vaikka he eivät olisi sitä ansainneet, vaikka he olisivat kohdelleet avutonta lasta kaltoin fyysisesti tai henkisesti? Järvinen kertoo paljon omasta lapsuudestaan helluntailaisyhteisön jäsenenä: hänen vanhempansa olivat yhteisön arvostettuja johtajia, kaikella tavalla suoraselkäisiä kansalaisia, mutta he käyttivät runsaasti sekä ruumiillista että henkistä ja hengellistä nöyryyttämistä lastensa kasvatuksessa; erityisesti kirjan kirjoittaja, joka ei halunnut alistua helluntaiyhteisön sääntöihin, sai tämän tuntea. Omien kokemustensa lisäksi Järvinen käyttää esimerkkeinä useita anonyymejä henkilöitä, mutta myös muistelmateoksistaan tunnettujen Felicia Feldtin ja Päivi Istalan sekä hänen tyttärensä Annan elämäntarinoita.

Tämänhetkisissä terapiasuuntauksissa ovat olleet jo pitkään vallalla anteeksiannon ja unohtamisen korostukset. Todetaan, että vanhemmat tekivät parhaansa, ettei ole koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus, ettei ole syytä katkaista välejä häikäilemättömästi valtaansa käyttäviin vanhempiin, koska he ovat silti vanhempia. Katriina Järvinen arvostelee ankarasti näitä näkemyksiä. Hän viittaa ohimennen tunnetun psykoanalyytikon Alice Millerin näkemyksiin, mutta mielestäni Millerin ajatusmaailma, mustan pedagogiikan käsite, on Järvisen taustalla laajemmaltikin. Vanhemmat eivät kertakaikkiaan aina ole hyviä, eikä heille tarvitse antaa anteeksi, ainakaan jos he eivät todella kadu tekemisiään.

Kaikella kunnioituksella on hämmentävä ja rohkea kirja. Suosittelen ainakin niille, joiden taustalla on kaltoinkohtelua, mutta muillekin se antaa ajateltavaa. Ehkä kirja on osin kärjistävä ja poleeminenkin, mutta asian tärkeys tasoittaa näitä ominaisuuksia.

Kansi: Anni Kytömäki: Kultarinta

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Anni Kytömäki: Kultarinta

kirjoittanut Heidi V. — 29.8.2014
Gummerus, 2014

Yritän välttää lukemasta tekstejä tai muiden arvosteluja kirjoista, jotka ovat itselläni vielä luennan alla. En kuitenkaan voinut viime keväänä välttyä huomaamasta, miten positiivisen vastaanoton Anni Kytömäen esikoisteos Kultarinta mediassa sai. En silti tiennyt, mikä minua odottaa, kun tartuin kesälomallani 640-sivuiseen järkäleeseen.

Ensimmäiset sata sivua kummastelin ja ihmettelin sitä, mistä teoksessa oikein on kyse. Seuraavat sata sivua imaisivat kuitenkin niin mukaansa, ettei kirjan keskeyttäminen käynyt edes mielessä. Toki pitkään teokseen mahtuu tempovaihteluja ja suvantovaiheita, mutta Kytömäki pitää hienosti langat käsissään ja saattaa tarinansa huolella loppuun asti.

Tarina jakautuu kahteen osaan. Ensimmäinen osa tapahtuu 1900-luvun alkuvuosina ja kertoo Erikin lapsuudesta rikkaan metsänomistajan ainoana poikana. Siinä, missä Erikin isä näkee metsät rahana, Erik haluaa suojella koskemattomia maita. Yksinäisen lapsuuden elävä Erik pakenee metsiin ja kokee olevansa siellä enemmän kotonaan kuin kotikartanossa. Hänestä tuleekin isona biologi ja metsänhoitaja. Elämä muuttuu kansalaissodan seurauksena, ja lyhyen onnenajan jälkeen syntyy tytär Malla. Äidin hoitaessa tuberkuloosiaan sairaalassa – tämä oli muuten kolmas tänä vuonna lukemani kirja, joka käsittelee jollain tavalla keuhkotautia – Erik opettaa tyttärelleen metsästä kaiken.

Kirjan toinen osa kertoo Mallan kasvuvuosista sijaisperheessä. Hänkin pakenee metsiin ja muuttuu hiljaiseksi tarkkailijaksi. Kansalaissodan varjo heittyy niin Mallan kuin Erikinkin elämään, vaikka isomman sodan kaiut ovat jo kuultavissa. Kytömäki kirjoittaa sivuun vetäytyjistä ja rohkeista oman tiensä kulkijoista, jotka etsivät omaa tietään väkijoukkojen ulkopuolella. Kirja vilisee myös sympaattisia sivuhahmoja, jotka kuitenkin kaikki kiertyvät loogisesti yhteen.

Teosta voi suositella kaikille suomalaisista metsistä ja muutenkin luonnosta pitäville. Kytömäki kirjaa tarkkaan luonnon ilmiöt, äänet ja vaihtuvat vuodenajat. Onpa eräs tarinan hahmo jopa karhu! Pidin paljon siitä, miten historian tapahtumat nivoutuvat tarinan taustalle ja miten tarkkaan erilaisia aikalaisilmiöitä on kuvattu. Myös vanhoilla kansanuskomuksilla on oma sijansa tarinassa. Kytömäki kertoo ihmisistä, mutta pääosassa on lopulta metsä: upottavat suomättäät, aamu-usva, puolukanvarvut ja punarinnan laulu.

Lisää vinkkejä

Kansi: Rikotut kuvat : romaani elämästä ja rikoksesta
Kansi: Terry Pratchett: Viemärin valtias
Kansi: Joonas Rinta-Kanto: Fok_It elämä
Kansi: John Verdon: Tappakaa Peter Pan
Kansi: Mika Rissanen ja Juha Tahvanainen: Kuohuvaa historiaa : tarinoita tuopin takaa
Kansi: Pasi Ahtiainen: Jokakelin mies
Kansi: Alastair Reynolds: Terästuulen yllä
Kansi: Anna-Leena Härkönen: Kaikki oikein
Kansi: Ritva Sarkola: Kivinen enkeli : avainromaani
Kansi: Tuula Kallioniemi: Hässäkkää ja hätähousuja
Kansi: Silvia Avallone: Teräs
Kansi: Essi Kummu: Lasteni tarina
Kansi: Liisa Sääskilahti: Mummon ja lasten luontokirja : Kotipihan ötökät
Kansi: Hauska eläinkirja
Kansi: Antti Ahokas, Ilja Björs, Arto Koskelo ja muut: Juuri nyt : suomalaisen keittiön uudet klassikot
Kansi: Kari Kovalainen: Armoton taivas
Kansi: Ferdinand von Schirach: Collinin tapaus
Kansi: Sinikka Nopola ja Tiina Nopola: Heinähattu, Vilttitossu ja iso Elsa
Seuraa Kirjavinkkejä Twitterissä Seuraa Kirjavinkkejä Facebookissa Seuraa Kirjavinkkejä sähköpostilla