Uutiset ja tiedotteet

Tähtifantasia 2016: Shaun Tanin Etäisten esikaupunkien asioita
Tähtivaeltaja-voittaja 2016 valittu
Tähtivaeltaja-ehdokkaat 2016 on nimetty
Kirjavinkkien Blogistania-äänet 2015

Uusimmat vinkit

Kansi: Paula Havaste: Veden vihat

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Paula Havaste: Veden vihat

kirjoittanut Heidi Lokki — 27.8.2016
Gummerus, 2016

Veden vihat on Paula Havasteen Vihat-sarjan kolmas osa. Se jatkaa Kerten tarinaa 1100-luvulla. Tässä kolmannessa osassa Kertte matkustaa Tokholmista piispan käskynhaltijaa pakoon Koluvaniin, joka nykyään tunnetaan Tallinnana.

Koluvanissa Kertte asettuu asumaan Osmin suureen taloon tämän naisena. Osmin talossa asuu myös Pärn, Osmin kauppakumppani ja rakastettu, joka ei helposti hyväksy Kertteä. Kertte kaipaa takaisin kotiin tyttärensä ja miehensä luo. Matkustaminen ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys vaan Kerten on jäätävä joksikin aikaa Koluvaniin. Talvi kuluu raskaasta matkasta toipuen ja uuteen kieleen totutellen.

Veden vihat on sukellus 1100-luvun Pohjolaan. Tarina on kiinnostava, mutta suurin elämys on historia. Havaste tuo historian taitavasti arkeen ja lukija astelee Kerten rinnalla markkinoilla, joissa “hurjasti väkeä” tarkoittaa muutamaa kymmentä ihmistä. Muinainen luonnonuskonto tulee läpi kaikessa. Ihmisten ajatukset, tekemiset, vaatteiden kuviot ja vuodenaikojen vaihtelut liittyvät kaikki vahvasti luontoon ja sen jumaliin. Myös tuonpuoleinen, eli henget ja Manalan asukkaat ovat luonteva osa Kerten arkea.

Tarinassa kiinnostavinta ovat ihmissuhteet. Havaste kuvaa Osmin ja Pärnin suhdetta sortumatta romanttiseen liioitteluun. Osmi ja Pärn ovat taitavia kauppamiehiä, mutta myös rakastavaisia. Pärnillä on metsäkylässä nainen ja perhe, joita hän tapaa muutaman kerran vuodessa. Kertestä Osmi puolestaan saa oivan kulissin, joka hiljentää Koluvanilaisten suut juoruilta. Kertte suhtautuu miesten suhteeseen luonteelleen ominaisesti, eikä puutu asiaan, joka ei hänelle kuulu. Elämä Osmin naisena on hänelle turva, ei rakkaussuhde.

Lämpimät suositukseni kaikille historiallisten romaanien ystäville!

Kansi: Minna Rytisalo: Lempi

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Minna Rytisalo: Lempi

kirjoittanut Marja-Liisa — 27.8.2016
Gummerus, 2016

Lempi ei ole enää kertomassa omaa tarinaansa, hän on kuollut. Kuten poismenneiden tapa on, Lempikin elää yhä läheistensä mielissä ja tunteissa. Viljami, Elli ja Sisko kertovat meille omannäköisensä kuvan Lempistä ja sen jälkeen jäät ehkä vieläkin miettimään, kuka Lempi oikeastaan oli.

Viljamille, Pursuojan nuorelle isännälle, Lempi oli lyhyen hetken koko elämä ja yhteinen tulevaisuus. Hyvään tottunut kauppiaan tytär, ajatella että sellainen Elovena-tyttö asteli Korvasjärven kylän pirttiin emännäksi. Nuorelle parille suotiin aikaa vain loppukeväästä sydäntalveen, jolloin Lapin sota vaati Viljamin riveihinsä.

Elli, Lempin avuksi otettu nuori aputyttö, ei muista emäntäänsä hyvällä. Ellin ääni sähisee kateutta ja katkeruutta tuota kaupunkilaiskekkanokkaa kohtaan. Kuinka paljon parempi hän olisikaan ollut Viljamille, työhön tottunut ja osaava ihminen. Liiaksi hylätyn ja paljosta paitsi jääneen kova osa oli seurata vierestä toisen onnea.

Surun murtaman puolison ja vihamyrkkyä kylvävän piikatytön jälkeen Sisko kuroo yhteen sotkuisen ja traagisen mytyn. Hän, kaksosen puolikas ja läheisistä läheisin, tyynnyttää tarinan. Eihän sellaisia, jotka ovat jo kohdussa kohdanneet, voi edes kuolema erottaa. Sisko ja Lempi ymmärtävät toisistaan senkin, mitä ei tarvitse sanoiksi pukea. Sodan poikkeusolot sotkevat Siskonkin elämän, mutta hän kokoaa palaset kasaan ja selviää kertoakseen lopulta Lempin tarinaa.

Minna Rytisalon debyyttikirja on eittämättä yksi kesän kotimaisia helmiä. Viljamin itkunsekainen ja tunteellinen vuodatus vetää hiljaiseksi ja seuraavassa hetkessä on kohennettava itseään, jotta voisi ottaa vastaan Ellin syvältä kumpuavan rikinkatkuisen ryöpyn. Ja Lempi, koko ajan läsnä ja silti kuolettavan hiljaa – hän ei hetkeksikään nouse puolustamaan itseään tai hipaisemaan lohduksi Viljamin poskea. Ensin ajattelin, että tässä tarinassa pienet ihmiset sinnittelevät sodan keskellä. Mutta ehkä kerrankin niin, että sota on vain taustahälyä ja ihmiset tunteineen kokoa King Size – siksi päähenkilön ja sivuhenkilön rajaakin on lopulta vaikea tehdä. Minun totuuteni on eri kuin sinun. Lempilukemista, suosittelen!

Lisää vinkkejä

Kansi: Siri Kolu: Me Rosvolat : Karkkikumous!
Kansi: Kirsi Etula ja Sunna Valkeapää-Ikola: Mekkotehdas koulutyttöjen tyyliin
Kansi: Jeff Wagner: Peter Steele
Kansi: Jonna Pulkkinen: Lonkero : suomalaisten long drink -juomien historia
Kansi: Pekka Hiltunen: Onni
Kansi: Inkeri Markkula: Kaksi ihmistä minuutissa
Kansi: Kate Atkinson: Ihan tavallisena päivänä
Kansi: Robert Wilson: Sevillan sokea mies
Kansi: Mike Pohjola: 1827
Kansi: Petri Vartiainen: Miehen ryhti
Kansi: Hergé: Faaraon sikaarit
Kansi: Juha Metso ja Leeni Peltonen: Finland in 50 Stories
Kansi: Aino Havukainen ja Sami Toivonen: Tatu ja Patu etsivinä : Tapaus Puolittaja
Kansi: Markus Ånäs: HIFK – Ikuisesti sinun
Kansi: Etsi, löydä ja laske : Villieläimet & Valtameret
Kansi: Andrzej Sapkowski: Järven neito
Kansi: Don DeLillo: Cosmopolis
Kansi: Siri Hustvedt: Elää, ajatella, katsoa
Seuraa Kirjavinkkejä Twitterissä Seuraa Kirjavinkkejä Facebookissa Seuraa Kirjavinkkejä sähköpostilla Kirjavinkkien Youtube-kanava