Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
The Way never does anything,
and everything gets done.
If those in power could hold to the Way,
the ten thousand things
would look after themselves.
道德經, Wade-Giles-latinisoinnilla Tao te ching ja modernimmin Daodejing on Laozin (老子, myös Lao tzu tai Laotse) kirjoittamana pidetty uskonnollis-filosofinen teos. Sen alkuperästä tiedetään melko vähän, mutta sen varhaisin säilynyt versio on ajoitettu vuodella 168 eaa. Teoksella on siis ikää vähintään parituhatta vuotta ja se on taolaisuuden keskeinen teos.
Kirjailija Ursula K. Le Guin peri isältään Paul Carusin vuonna 1898 julkaistun käännöksen Tao te chingistä. Kirja oli Le Guinin isälle tärkeä ja sittemmin myös Le Guinille itselleen. Tämän laitoksen erikoisuus on, että Carus on paitsi kääntänyt tekstin englanniksi, myös liittänyt mukaan alkuperäisen kiinankielisen tekstin ja jokaisen yksittäisen kirjoitusmerkin translitteraation ja käännöksen. Tämä on mahdollistanut tekstin pohdiskelemiselle aivan uusia tasoja.
Hollowed out,
clay makes a pot.
Where’s the pot’s not
is where it’s useful.
Le Guin kiinnostuikin jo nuorena Tao te chingin tulkitsemisesta ja aloitti työn jo parikymppisenä. Ehkä kerran vuosikymmenessä hän sai tarmonpuuskan tehdä vähän lisää. Lopulta Le Guinin tulkinnat päätyivät J. P. Seatonin käsiin. Seaton on Pohjois-Carolinan yliopiston tutkija, joka on erikoistunut muinaiseen Kiinaan ja Laoziin, ja arvosti kovasti Le Guinin tulkintoja ja pyysi saada lisää. Se johti tähän kirjaan.
Sanon ”tulkinta”, en ”käännös”, koska sitä tämä on. Le Guin ei itse osaa kiinaa; hänelle Carusin vanha käännös on selkänoja, johon hän nojaa vertaillessaan muita käännöksiä keskenään. Carusin varsinaisesta käännöksestä Le Guin ei erityisemmin pidä; myöhemmissä käännöksissä on parempia. Le Guin halusi vangita omaan tulkintaansa Laozin tekstin runouden ja kauneuden. Le Guinin mukaan runoudessa kauneus ei ole pelkkä koriste; se on tekstin tarkoitus ja totuus. Niinpä hän tavoitteli tekstin runollisen kauneuden säilyttämistä. Lisäksi hän pyrki tuomaan tekstiä helpommin lähestyttäväksi; tekstiä on monesti luettu ohjekirjana viisaille valtaapitäville mieshallitsijoille, ja Le Guin halusi tekstin soivan myös nykypäivän vähemmän viisaille, vallattomille ja muille kuin miehille.
To give no trust
is to get no trust.
Tao te ching antaa paljon varaa tulkinnalle. Se on kirjoitettu klassisella kiinalla, jonka kääntäminen tarkkaan on likimain mahdotonta. Holmes Welchin mukaan tässä tekstissä ei ole aktiivia tai passiivia, ei yksikköä tai monikkoa, ei sijamuotoja, ei persoonamuotoja, ei aikamuotoja, ei tapaluokkia. Säilyneestä tekstistä puuttuvat myös täsmentävät partikkelit. Tämän lisäksi teksti on monin paikoin tarkoituksellisen monitulkintaista. Näin vanhassa tekstissä on myös väistämättä ajan myötä tulleita virheitä. Siksikin on vaikea sanoa yhtä tulkintaa oikeammaksi kuin toista.
Mistä kirjassa on sitten kyse? Se kertoo Taosta, jonka voi suomentaa vaikkapa tieksi. Tao on kaiken olevaisen lähde ja ideaali, näkymätön, kaikkivoipa ja samalla äärimmäisen nöyrä. Se on luonnollinen harmonia ja tasapaino, johon ihmisen tulee pyrkiä. Tao te chingin 46. luku on näitä tekstejä, jotka ovat ihmiskunnalle ilmeisesti ikuisesti ajankohtaisia:
When the world’s on the Way,
they use horses to haul manure.
When the world gets off the Way,
they breed warhorses on the common.
The greatest evil: wanting more.
The worst luck: discontent.
Greed’s the curse of life.
To know enough’s enough
is enough to know.
Tao te chingin keskeisiin käsitteisiin kuuluu wu wei, ”mitääntekemättömyys”, jossa asiat virtaavat ja tapahtuvat ilman jatkuvaa puuttumista ja tekemistä. Tekstissä paistaa tietty konservatiivisuus ja touhottamisen välttäminen. Laozi ei arvostaisi innovaatiopöhinää; koen, ettei meidänkään välttämättä pitäisi, ainakaan niin paljon kuin nyt.
So the wise soul
doesn’t go, but knows;
doesn’t look, but sees;
doesn’t do, but gets it done.
Kaikessa epämääräisyydessään Tao te ching on kirja, jota voi lukea yhä uudestaan ja löytää aina jotain uutta. Monet sen katkelmista puhuttelevat yhä yli 2000 vuotta kirjoittamisensa jälkeen. Le Guinin sovitus on kaunista tekstiä ja hyvää runoutta. Mukana on joitain huomioita ja kommentteja alaviitteissä ja lopussa pidempiä selvennyksiä ja käännösten vertailua.
Mikään lopullinen versio Tao te chingistä tämä käännös ei ole. Aion jossain kohtaa tutustua suomennoksiinkin; niitäkin on useita. Ensimmäisenä asialla oli Pekka Ervast 1920-luvulla, sitten Toivo Koskikallio ja Kiinalaisen kirjallisuuden suomentajalegenda Pertti Nieminen 1950-luvulla. Annikki Arponen teki omansa 1980-luvulla. 2000-luvun puolella tuli uudistetut painokset Koskikallion ja Niemisen suomennoksista ja kiinalais-suomalaisen runoilija TaoLinin uusi suomennos. Minna Maijala on lisäksi suomentanut Robert G. Henricksin englanninnoksen. Valinnanvaraa siis riittää. Tätä Le Guinin käännöstä ainakin rohkenen suositella englannintaitoisille; tämä on hyvistä lähtökohdista käsin huolella, rakkaudella ja vuosikymmenten paneutumisella tehty.
It is the most lovable of all the great religious texts, funny, keen, kind, modest, indestructibly outrageous, and inexhaustibly refreshing. Of all the deep springs, this is the purest water. To me, it is also the deepest spring.
