Jostein Gaarder: Sofian maailma

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Taannoin jotkut filosofian opiskelijat leukailivat, ettei filosofiksi suinkaan tulla opiskelemalla filosofiaa. He arvelivat koulutusohjelmien tuottavan pelkkiä ”filosofologeja”: oppineita, jotka tuntevat suurten ajattelijoiden aivoitukset mutteivät osaa omaehtoisesti setviä olemassaolon peruskysymyksiä.

Sofian maailma (Sofies verden, 1991) on alaotsikkonsa mukaan ”romaani filosofian historiasta”. Se kertoo norjalaisesta teinitytöstä, joka alkaa saada nimettömiä kirjeitä: ”Kuka sinä olet? Mistä maailma on peräisin?” Salaperäinen opettaja on päättänyt tarjota Sofialle yksityiskurssin tytön nimikkotieteestä, ja edetessään kurssi saa yhä arvoituksellisempia piirteitä.

Hatara alkuasetelma ei peitä sitä, että Sofian maailma ei ole puhdas romaani. Pääosin teos koostuu kaunokirjalliseen kehykseen istutetuista oppi- ja aatehistoriallisista esitelmistä. Tietokirjaulottuvuutta tukee asia- ja henkilöhakemisto.

Kirjan motto on lainattu Goetheltä: ”Se, joka ei osaa tehdä tiliä viimeksi kuluneista 3000 vuodesta, elää vain kädestä suuhun.” Kunnianhimoisesti kirja käy läpi länsimaisen ajattelun kehitystä antiikin luonnonfilosofeista 1900-luvun eksistentialisteihin. Aihepiirin laajuus pakottaa toki valikoimaan, ja esiteltävien filosofien teorioista hahmotellaan vain pääpiirteet.

Opettajan esitelmöinti muuntuu usein vuoropuheluksi, kun Sofia tulkitsee kuulemaansa tai tivaa selvennystä. Sofian välihuomautukset luovat kuvaa tiedonjanoisesta ja itsenäistyvästä nuoresta, joka tohtii kyseenalaistaa ja kysyä ”tyhmiä”.

Teos luottaa enemmän järkeilyyn kuin tunteiluun. Paljolti henkilöt jäävät paperinukeiksi – mikä toisaalta selittää Sofian viehtymistä teoretisointiin. Muutkin vikansa, kuten taipumuksensa osoitella ja julistaa, kirja ovelasti sulauttaa johdonmukaiseen kokonaisuuteen.

Sofian maailma ei ehkä ole hyvää kaunokirjallisuutta, mutta nykymaailmaisen lumetiedon keskellä kirjan yleissivistävä ja epäilemään usuttava painotus herättää myötämieltä. ”Filosofologian” opettamisen ohessa teos koettaa heijastaa filosofisia kysymyksen­asetteluita myös itseensä – ja lukijaan.

Toinen näkemys: Sami Eerola

Jostein Gaarderin Sofian maailma on Lego-mainos, joka on naamioitunut ihastuttavaksi filosofiseksi romaaniksi.

Ennen kuin alan kertoa enempää tästä kirjasta, niin on pakko paljastaa, että ihastuin todella paljon 80-luvun estetiikkaan, jota kirjan kannessa käytettiin. Kirjan kansi sopii hyvin vaporwave-musiikkialbumin kansitaiteeksi.

Kirjan keskiössä ovat siis Lego-palikat, jotka kehystetään romaanissa atomien kaltaisiksi todellisuuden rakennusaineiksi, jotta tyttö nimeltä Sofia voisi ymmärtää filosofiaa. Vaikka en pidä kaupallisten yhtiöiden rakentamista tarinoista, joilla pyritään myymään lisää leluja, Sofian maailma on todella taitavasti rakennettu taideteos, joka valistaa ja täyttää sydämen ilolla.

Sofian maailma kertoo siis Sofia-tytöstä, joka eräänä päivänä saa tuntemattomalta henkilöltä kirjeen, jonka kirjoittaja selvästi tietää kaiken Sofian elämästä. Tietenkin aluksi ajattelin, että tämä on tarina jostain pedofiilistalkkerista, mutta kirjeen kirjoittaja haluaakin, että Sofia oppii filosofiaa. Päähenkilö on kuitenkin sen verran fiksu, että itsekin epäilee tämän olevan jonkun sekopään ansa.

Kirja on kirjoitettu monessa eri tasossa, joissa joko Sofia lukee kirjeessä ilmenevää filosofiaa ja kommentoi sitä tai sitten hän keskustelee mystisen hahmon kanssa lähettämällä kirjeiden lähettäjälle kirjoitettuja vastauksia ja kommentteja. Näitten tasojen lisäksi on muitakin metatasoja, mikä tekee tästä todella yksityiskohtaisen ja monimutkaisen tarinan, jonka ainoa tarkoitus on myydä Lego-palikoita, joita esiintyy useita kertoja kirjassa.

Koko länsimainen filosofia on valjastettu Lego-palikoiden myyntiin, mutta onneksi kirja on sentään hyvä. Jäin ekasta sivusta koukkuun ja ahmin kirjan, jossa oikeastaan ei ollut minulle kovinkaan paljon uutta filosofian tasolla, mutta juoni etenee todella mielenkiintoisiin sfääreihin, joissa kvanttifysikaaliset ilmiöt luovat erilaisia todellisuuksia, joissa hahmot seikkailevat.

Sen verran uutta minulle oli, että tämä 90-luvun alussa julkaistu kirja käsittelee naisten representaatiota tieteissä ja filosofioissa ja Karl Marx lasketaan merkittäväksi filosofiksi (en pahastu yhtään). Kun muistaa, että Lego-yhtiön perustaja oli sosiaalidemokraatti, niin asia ei yllätä enää. Silti todella hieno ja ihastuttava kirja, joka kuvaa monimutkaisemmat filosofiset konseptit yksinkertaisella, mutta viihdyttävällä tavalla ja joka ei pelkää kyseenalaistaa Jumalan olemassaoloa, todellisuuden luonnetta, sukupuolikysymyksiä, dialektiikkaa ja jopa postmodernistista konstruktivismia tai Lego-palikoiden monipuolista käyttötapaa. Ainakin nyt tiedän, mitä haluan joululahjaksi!

Oikeasti tämä kirja ei ole Lego-palikoiden mainos, Legoja vaan esiintyy siinä liian paljon, jotta siitä voisi olla repimättä vitsiä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *