Rakkautta rappukäytävässä on Asta Ikosen ensimmäinen aikuistenromaani. Myöhemmin Rakkautta-sarjassa on ilmestynyt monta kirjaa.
Piti vallan tarkistaa julkaisuvuosi (2015). Kirja on niin harmittoman hauska ja ihana, toi mieleen Hilja Valtosen ja Anni Polvan, että tuntui tervetulleen puhtaalta ja kiltiltä tarinalta meidän aikanamme. Kustantajan sivulla viitataan myös Jane Austenin tyyliin. Enkä missään nimessä tarkoita, että opus on ummehtunut, en suinkaan.
Ummehtunut ei ole Käpylän pienkerrostalon rappukäytäväkään, kun Mira menee katsomaan vuokra-asuntoa eikä saakaan ihanaa kaksiota. Liikemies pröystäilee rahoillaan ja nappaa ihanan kaksion itselleen.
Asuntoa esitellyt isännöitsijä hoksaa, että samanmoinen asunto on kesän ajan vapaana, kun talonmies lähti sairasta äitiään hoitamaan. Kalustettu huoneisto syksyllä opiskelunsa aloittavalle Miralle, joka on majaillut serkun luona siihen saakka. Ainoastaan pitää vähän leikata nurmikkoa tai kastella, ja kerran viikossa pestä porraskäytävä.
Asukkaat ovat enimmäkseen mukavia, vaikka toki taloon kuin taloon yksi kyttääjä ja maailmanomistaja mahtuu, ja lähikortteleiden yrityksissä on parikin Mirasta kiinnostunutta nuorukaista. Sinnikkäitä jopa. Kun vain tuo yläkerran yrmy lakimies lakkaisi vaivaamasta ajatuksia…
Tänään olisi illalla sählyä liikuntahallilla. Aino oli rimpauttanut aamulla ovikelloa ja pyytänyt häntä mukaan. Oli ihanaa päästä vähän purkamaan energiaa. Hän voisi vaikka kuvitella, että pallo oli erään tietyn herran pää. Sitä olisi hauskaa läimiä mailalla.
Kommellukset ovat taattua hauskuutta. Virvoittavaa lukemista suorastaan. Tarina on jotenkin ajaton.
Asta Ikonen on kirjoittanut nuortenkirjoja. Pitänee etsiä hyppysiinsä niitäkin.








