Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
John Muir (1838–1914) muistetaan varhaisena luonnonsuojelun uranuurtajana ja Yhdysvaltain kansallispuistojärjestelmän isänä. Erityisesti Yosemiten laakso ja sen vuoret olivat hänelle elämänmittainen intohimo, ja juuri sieltä Muirin nimi on jäänyt minullekin hämärästi mieleen. Lomig tutkii sarjakuvassaan, mikä lopulta ajoi Muirin varhaiseksi ekologiksi. Nykyihmiselle tällainen elämäntie ei kenties kuulosta kovinkaan kummalliselta, mutta monelle aikalaiselle Muirin valinta oli lähestulkoon käsittämätön.
Lomig on valinnut kertomuksen alkupisteeksi onnettomuuden, jolloin Muir tilapäisesti sokeutui, ja oli kyseenalaista, palautuisiko hänen näkökykynsä koskaan. Juuri tämä tapahtuma pisti hänet miettimään, mitä hän oikeastaan elämältään haluaa, ja kohta tarinassa seurataankin Muiria hänen ensimmäisellä matkallaan luonnon pariin. Tässä vaiheessa eletään Yhdysvaltain sisällissodan jälkeisiä kovia vuosia, ja se näkyy Muirin kohtaamien ihmisten elämässä monin tavoin.
Ennen kaikkea tarinassa kuitenkin korostuu itse näkeminen – miten erilainen Muirin näkökulma ympäröivään maailmaan oli verrattuna muihin ihmisiin. Tuohon aikaan oli yleistä nojautua raamatulliseen näkemykseen, jonka mukaan luonto oli luotu ihmisten hyödynnettäväksi, joten sitä oli ihan turha suojella tai edes miettiä sen kummemmin. Erityisesti tämä näkökulma korostuu Muirin ja hänen isänsä suhteessa, johon palataan takaumien muodossa. Helvetin tulella pelottelu on tehokas keino yrittää karsia ylimääräistä uteliaisuutta, mutta Muirin kohdalla se ei onnistunut.
Lomig osaa kuvata hienosti melkein hengellistä suhdetta, joka Muirilla oli luontoon, ja tämä näkyy myös kuvituksessa. Suuret, jylhät panoraamat saavat ansaitsemansa tilan, mutta yhtälailla herkät kasvien yksityiskohdat pääsevät oikeuksiina. Lomigin yksityiskohtainen kynätyöskentely on hienoa katsottavaa, mutta kieltämättä juuri tässä sarjakuvassa väritys toisi kuvitukseen enemmän syvyyttä.
Ihan sarjakuvan lopussa päästään vielä kerran näkemisen teemaan, joka sulkee tyylikkäästi ympyrän, ja lukijana miettii, että juuri näin tämä tarina pitkin kertoa. John Muir : To the Heart of Solitude on niitä sarjakuvia, jotka toimivat hienosti, vaikka lukijalla ei olisi mitään erityistä kiinnostusta historialliseen päähenkilöön. Taitavasti rakennettu kokonaisuus vie mukanaan, joten tätä sarjakuvaa on helppo suositella!
