Käpälämäen rauhallisessa kaupunginosassa asuu Kervisen perhe, jossa äiti, isä, kaksi lasta ja koira. Verannan alla asuu myös rusakko nimeltä Pentti, joka on löytänyt sieltä itselleen rauhallisen kodin, jossa istuskella nojatuolissa lukemassa Jänisten maailma -lehteä. Kaverikseen rusakko saa eksyneen citykanin, avuttoman oloisen pikkuotuksen, jonka rusakko ottaa kotiinsa asumaan. Pentistä ja kanista, jonka nimeksi keksitään Kapu, tulee ystävät. Pentti on vanhempi, vähän jäyhä, tapoihinsa tottunut, ja Kapu taas nuorempi säntäilijä, joka ei tiedä asioista paljoakaan, mutta pitää sanojen vääntelystä ja kaikenlaisesta leikkisästä. Pentti ottaa asiakseen opettaa Kapun tavoille.
Luonnollisesti Pentin ja Kapun elämä verannan alla ei pysy salassa perheeltä. Lapset hoksaavat eläimet ja salaisuus lipsahtaa vanhempienkin tietoon. Perheen apua tarvitaankin, kun Kapu katoaa, eikä Pentti löydä ystäväänsä muiden eläinten etsintäpartion avulla. Perhe on lastenkirjojen tavallinen tapaus, jossa lapset ovat fiksumpia kuin aikuiset ja isä on erityisen pöljä. Perheeseen kuuluvat myös isoäiti ja tämän miesystävä Heimo, joka saa edustaa vanhempien sukupolvien taantumuksellisuutta.
Siltalan ja Teoksen yhdistymisen myötä suomalaiselle kustannuskentälle saatiin uusi lastenkirjallisuuteen keskittyvä toimija. Orava-kirjat julkaisi ensimmäiset kirjansa syksyllä 2025. Alkuvaiheessa panostettiin tuttuihin nimiin, Heli Laaksoseen ja Matti Rönkään. Käpälämäen kaverukset on uutisankkurina ja dekkaristina tunnetuksi tulleen Matti Röngän esikoislastenkirja.
Kirjassa on Matti Pikkujämsän kuvitus. Pikkujämsä tunnetaan värikkäistä kuvituksistaan, mutta tässä kirjassa on tyydytty mustavalkokuvitukseen. Jokaisen luvun alussa on luvun tapahtumia havainnollistava sisäänheittokuva. Kuvitus piristää kirjaa, samoin kuin Pikkujämsän vapaalla kädellä tekstaamat lukujen otsikot.
Aika tavallisista ja vähän vanhanaikaisista aineksista Käpälämäen kaverukset on kasaan pistetty. Kervisen perhe on kovin väritön verrattuna vaikkapa Heinähattu ja Vilttitossu -kirjojen Kattilakoskiin. Pääosassa olevat eläimetkään eivät ole mitään suuria persoonallisuuksia. En epäile, etteikö Käpälämäen kaverukset alakoululaisille ääneen luettuna iltasatukirjana menisi ja viihdyttäisi mennessään, mutta kirjan jälkeen jäi sellainen olo, että tässäkö tämä nyt oli.
Ennakkotiedoissa kirjaa markkinoitiin Käpälämäen kaverukset -sarjan avausosana. Julkaistussa kirjassa tästä ei ole viitteitä, eikä kirjasta löydy erityisempää sarjan pohjustusta. Tarina lopetetaan kuvaamalla perheidylliä, jossa perhe ja jänikset elelevät sulassa sovussa. Kirjan loppu on kummallisen töksähtävä. Mikään kirjassa ei jätä odottamaan jatko-osien ilmestymistä. Huipulle nostava koukuttavuus jää Käpälämäen kaveruksista puuttumaan, vaikka kirjassa ei mitään suurempaa vikaa olekaan.








