Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Eija luulee, että hän viettää lapsuuskodissaan pari päivää. Mikäs on käydä vanhempia ja isosetää tervehtimässä, kun töistäkin on laihan tilauskirjan vuoksi lomautettu. Vierailu saa kuitenkin heti alkuunsa monta käännettä Sara Stormin Kotimetsän kutsu -tarinassa.
Isosetä Kalle on fyysisesti yhä hyvässä kunnossa, vaikka yhdeksänkymppinen ei enää paljoa juttele, ja tuntuu olevan toisinaan muissa maailmoissa. Hän pitää ulkotöistä ja viilettää vähän väliä metsään. Mikä siellä nyt on niin tärkeää, että sinne on pyyhällettävä vähän väliä? Eijan vanhemmat ovat huolissaan, kun eivät ehdi perässä pysyä.
Vanhempien luona majailee myös pikkusisko. Päivät hän kuluttaa yläkerran kamarissaan torkkuen ja lueskellen. Masentunut. Metsän toiselle puolelle rakennetussa hyvinvointikylässä työskentelevä Jaakko toteaa, että Elina on törmännyt maailman teräviin kulmiin, mutta pääsee kyllä jaloilleen.
Eija ihmettelee, onko Jaakon ja Elinan halauksissa muutakin kuin ymmärtäväistä lohdutusta. Vaikka miksipä se häntä haittaisi, paitsi että Jaakko osoittaa huomiota myös Eijalle.
Hänestä tuntui yhtäkkiä hyvältä ajatukselta, että Kalle kävisi vähän ihmisten ilmoilla. Ehkä se virkistäisi vähän aivojakin, hän ajatteli.
– Pitää ostaa leivontatarpeita, hän rupatteli, kun he kulkivat polkua omaa pihaa kohti.
– Mitäs Eija meinaa leipoa?
Se oli Jaakko, hän oli taas ilmestynyt polulle muutaman metrin päähän kuin aave.
– Minkälaisilla kengillä sinä oikein kuljet, kun askelia ei ikinä kuule? Eija ihmetteli. – Ja minä aion leipoa sämpylöitä kummitytöllesi. Ehkä jotain muutakin.
–Kakkua, Kalle sanoi niin topakalla äänellä, että Eijaa alkoi naurattaa.
– Voin minä tehdä kakkua, hän lupasi.
– Aiotteko te mässätä kakkua, ettekä kutsu minua? Jaakko ihmetteli muka loukkaantuneena.
– Ei tulisi mieleenkään, Eija sanoi.
Särmää perhearkeen kertyy myös Eijan ja Elinan äidistä. Hänellä on patti kaulassa, ja se on määrä poistaa. Pikkusiskoa suojellaan ikävyydeltä, mutta Eijalle äiti näyttää hautajaissuunnitelmat ja muun kaiken varalta kirjoitetun, kuten jokaiselle perheenjäsenelle osoitetun henkilökohtaisen kirjeen, jota ei saa avata vielä.
Kenen on lopulta hyvä olla ja missä? Voisiko Eijan elämä asettua kotimetsän reunaan?
