Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Yksi pisara on tanskalaisen kirjailija Sissel-Jo Gazanin Mia Thiel-Jensen -sarjan ensimmäinen osa. Tapahtumat sijoittuvat vuosiin 1980–2001. Ensimmäinen osa kirjasta kertoo 15-vuotiaan Mia Thiel-Jensenin lapsuudesta ja nuoruudesta Tanskassa Själlannin saarella, hänen perheestään, isästä ja äidistä sekä pikkusisko Leasta. Kirjassa kuvaillaan myös Mian lähiyhteisöä ja kavereita ja tuttavia.
Mia on adoptiolapsi, joka tuli perheeseen Etelä-Koreasta. Hänen sisarensa sitä vastoin on häntä vuosia nuorempi perheen biologinen lapsi.
Kun Mia on 15-vuotias, hänen äitinsä Merethe katoaa. Kaikki kivet ja kannot käännetään, kun yritetään selvittää, mitä Merethelle on tapahtunut. Hänet löydetään pitkän ajan jälkeen kuolleena Kööpenhaminan ulkopuolelta, ja kuolemasta syytetään perheen isää, Finniä.
Mia ei usko isäänsä syylliseksi, ja alkaa tehdä omia selvityksiään, samalla kun hänen pikkusiskonsa Lea alkaa potea murrosiän ongelmia. Mia on päättänyt, että hänestä tulee aikuisena poliisi, sillä hänen mielestään poliisityö hänen äitinsä katoamisessa oli hoidettu surkean huonosti.
Kirjan toisessa osassa hypätään aikaan, jolloin Mia on valmistunut poliisiksi, isä Finn on istunut rangaistuksen murhasta, jota hän ei Mian, eikä oikein kenenkään muunkaan, mielestä ole tehnyt.
Heti poliisiuransa alussa Mia saa tutkittavakseen kaksi useamman vuoden välein tapahtunutta murhaa, jotka muistuttavat häntä Merethen katoamisesta ja murhasta. Hän päättääkin muita rikoksia tutkiessaan selvittää samalla äitinsä murhaa. Hänen on kuitenkin tehtävä se salassa, jotta häntä ei jäävätä meneillään olevista tutkimuksista.
Kirjassa Mia keskittyy etsimään syyllisiä tutkimalla työkavereidensa kanssa lähiyhteisöä, kuulustelemalla heitä, tekemällä DNA-testejä ja rikospaikkatutkintaa. Kirjailija kuvaa hyvin, kuinka DNA-tutkimus kehittyi 80-luvulta lähtien. Myös rikospaikkatutkimus saa vauhtia, kun otetaan mallia amerikkalaisesta analysoinnista. Tutkinta on erinomaisesti kuvailtu, johtuen kirjailijan omista biologian opinnoista. Pienetkin asiat tuntuvat vievän tutkintaa eteenpäin, kun saadaan tietää, että rikospaikka on sama useissa murhissa.
Yksi pisara on varsin laaja kuvaus niin Mian poliisityöstä kuin adoptiolasten kohtelustakin. Koko tarinan ajan adoptio on tarinassa mukana, ja juoni tiivistyy, kun selviää skandaali, jollaista kukaan ei osannut murhatutkinnan ohella odottaa. Tuhansia lapsia on adoptoitu Tanskaan Koreasta, Kiinasta ja muista köyhistä maista. Nyt selviää, etteivät kaikki adoptoidut lapset ole olleetkaan hylättyjä, vaan saadaan vinkki lapsikaappauksista. Miljardit pyörivät lapsikaupan ympärillä.
Tarina on uskottava. Yhä useammin Suomessakin saadaan seurata uutisia hatkoille lähteneistä nuorista, heistä, jotka lähtevät omille teilleen joko sijaiskodeistaan tai valvotuista yksiköistä. Eivätkä ne tarinat pääty usein kovinkaan hyvin.
Yhden pisaran tarina on suuri tarina pienestä adoptiotytöstä, hänen perheestään, ja rahanahneista lapsikauppiaista. Samalla se on surullinen tarina hyvää tarkoittavista sosiaalityöntekijöistä, jotka eivät aina menettele oikein tai eivät huomaa ongelmia. Tarinassa tulevat hyvin esille myös lähiyhteisön murrosikäisten nuorten vaikeudet, ja heidän vanhempiensa kyvyttömyys tarttua ongelmiin.
Voin suositella kirjaa, ja jään kovasti odottamaan jatkoa, sillä moni asia jäi Mian tarinassa vielä kertomatta.
