Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Norjalaisen Ingvild Bjerkelandin nuorten kauhuromaani Paha on hyvin pienikokoinen kirja. Taskuun sopivassa pikkukirjassa on vaivaiset sata sivua, joten sen lukee läpi nopeasti – jos vain pystyy, sillä se kertoo karmivan tarinan.
Kirja alkaa, kun 13-vuotias Abdi löytää 5-vuotiaan pikkusiskonsa Alvan kanssa kauriin raadon. Pikkusisko tyytyy siihen, kun Abdi selittää raadon olevan ketun työtä. Abdi tietää kuitenkin paremmin: tuollaista jälkeä tekevät vain häijymmät pedot, ja kauriin ruumis oli vielä lämmin. Pedot ovat lähellä, joten pakomatkan on jatkuttava. Lapset joutuvat pakenemaan hurjia petoja yksin. Matkan määränpäänä on Syvälahti, josta pitäisi lähteä laiva turvaan saarille. Siellä lasten isäkin odottaa: isä on jossain Shetlannissa tai siellä päin. Äitiä ei enää ole. Äiti kävi keittiöveitsen kanssa perheen kimppuun hyökännyttä petoa vastaan, jotta lapset pääsisivät pakenemaan.
Norjaan sijoittuva Paha kuvaa romahtanutta yhteiskuntaa. Mistä pedot oikein tulivat? Sitä ei kerrota ja hyvä niin. Karvaiset, pitkäkyntiset ja sorkkajalkaiset otukset ovat tavallaan vähän tylsä pahis tarinalle, mutta niitä näytetään sen verran vähän, että ne pysyvät pelottavina. Mutta pelottavia ovat myös ihmiset: jokainen aikuinen on potentiaalinen uhka, ehkä jopa petoakin pelottavampi. Pedoista sentään tietää heti, että ne ovat vaarallisia.
Paha on ytimekäs selviytymistarina, jossa lapset joutuvat turvaamaan toisiinsa matkalla kohti pelastusta. Juoni etenee nopeasti, lyhyinä lukuina. Bjerkelandin teksti Jonna Joskitt-Pöyryn suomennoksena kuvaa tilanteen lohduttomuutta hyvin. Odottaako Syvälahdessa ylipäänsä mitään turvallista? Pienoisromaanin isoin vika on sen hyvin jyrkkä lopetus, joka jää kesken. Lukijat ovat kuitenkin pitäneet: lapset ja nuoret äänestivät kirjan ARK-kirjakauppaketjun lastenkirjapalkinnon voittajaksi.
Ihan lastenkirjana en tätä osaa pitää. Nuortenkirjaluokituksella tämä on kirjastoissa ja kaupoissa, ikäsuositus on näemmä 12+. Lasten osalta herkemmille tämä on epäilemättä liian hurjaa menoa, mutta jos hurjat kauhujutut maistuvat, niin siitä vain. Pieni määrä tekstiä hyvin vetävällä juonella tarkoittaa, että kirjan jaksaa kyllä lukea vähän heikompikin lukija. Kirja on jo saanut norjaksi jatkoa: Ingen steder å gjemme seg ilmestyi vuonna 2025. Toivottavasti se tulee suomeksikin, sillä olisi kyllä mielenkiintoista nähdä, miten Bjerkeland tästä jatkaa.
